18. Joulukuuta - Syksyn värejä

Jälleen on pieni hetki jossa Ros on tyytyväinen itseensä, Guil ansassa ja petetty. Guil avaa suunsa, ja sulkee sen.

Tilanne pelastuu:

Hamlet, saatettuna, marssitetaan sisään juuri kun Claudius poistuu.

Hamlet ja hänen saattajansa ylittävät näyttämön ja poistuvat seuraten Claudiusta.

Valaistus muuttuu ulkoiseksi.

Ros (liikkuu lähteäkseen) Se siitä sitten?

Guil (Ei liikahda: pohtivasti) Ja kuitenkaan se ei tunnu olevan tarpeeksi; vaikka vaikuttikin niin tärkeältä. Voiko siinä olla kaikki? Ja miksi me? - Kuka vain olisi kelvannut. Emmekä ole edistäneet mitään.

Ros Se oli rankka välivaihe niin pitkään kuin se kesti, mutta he eivät tarvitse meitä enää.

Guil Tarvitse mitä?

Ros Minä en esitä ymmärtäneeni. Oikeastaan, minua ei paljon kiinnosta. Jos he eivät kerro meille, se on heidän ongelmansa. (Kävelee peremmälle kohti uloskäyntiä) Minun puolestani on hyvä että meidän ei tarvitse enää nähdä häntä…

Hän katsahtaa lavan taakse ja kääntyy eteen, näyttäen kasvoistaan että Hamlet on siellä.

Guil Tiesin ettei se ollut siinä…

Ros (korkealta) Mitä vielä?!

Guil Me viemme hänet Englantiin. Mitä hän tekee?

Ros kävelee takanäyttämölle ja palaa.

Ros Puhuu.

Guil Itselleen?

Ros on menossa, Guil pysäyttää hänet.

Onko hän yksin?

Ros Ei, hän on sotilaan kanssa

Guil Sittenhän hän ei puhu itsekseen?

Ros Ei itsekseen… Pitäisikö meidän mennä?

Guil Minne?

Ros Jonnekin

Guil Miksi?

Ros nostaa päätään kuunnellen.

Ros Siellä se taas on. (tuskaisena) Haluan vain maiseman vaihdosta!

Guil (lopettaa) Anna meille meidän päivittäinen vuoromme…

Hamlet tulee lavalle heidän takanaan, puhellen aseistetulle sotilaalle. Ros ja Guil eivät katso ympärilleen.

Ros He roikuttavat meitä niin kauan kun olemme elossa. Ainakin. Ja sää tulee muuttumaan. (katsoo ylös) Kevät eivät voi kestää ikuisesti.

Hamlet Kenen joukkoja nämä ovat, herra? *

Sotilas Norjan, herra.

Hamlet Ja minne matkalla? *

Sotilas Puolaa vastaan, herra *

Hamlet Kuka johtaa niitä? *

Sotilas Vanhan Norjan veljenpoika, Fortinbras. 

Ros Meille tulee kylmä. Kesä ei kestä.

Guil On syksyistä

Ros (Tarkkailee maata) Ei lehtiä

Guil Syksyistä – ei mitään tekemistä lehtien kanssa. Se liittyy tiettyyn pimeyteen päivien reunoilla… Pimeys alkaa vallata, luota minuun… Punaruskean, oranssin ja kullan sävyt punertavat juuri aistien ulkopuolella… Syvä kiiltävä okra, palanut umbra ja savinen pergamentti – heijastaa itseensä ja lävitseen, suodattaa valoa. Sellaisina aikoina, ehkäpä, sattumalta, lehdet saattavat pudota, jossain, maineen perusteella. Eilen oli sinistä. Kuin savua.

Ros (pää ylös, kuunnellen) Kuulin sen sitten taas.

He kuuntelevat – hiljaisia ääniä Traagikoiden bändistä.

Hamlet Kiitos, herra.

Sotilas Hyvästi, herra (poistuu)

Ros nousee nopeasti ja menee Hamletin luo.

Ros Joko lähtisimme, prinssi?

Hamlet Menkää edellä, minä tulen kohta. *

Hamlet kääntyy selin yleisöön. Ros palaa edemmäs.Guil on kasvot eteenpäin, eikä käänny.

Guil Onko hän siellä?

Ros Kyllä.

Guil Mitä hän tekee?

Ros katsoo olkansa yli.

Ros Puhuu.

Guil Itsekseen?

Ros Kyllä. (Tauko. On lähdössä.)

Hän sanoi että voimme lähteä. Vannon.

Guil Minusta on mukava tietää missä olen. Vaikka en tietäisi missä olen, on mukava tietää se. Jos menemme, ei ole tietoa.

Ros Tietoa mistä?

Guil Tulemmeko koskaan takaisin.

Ros Emme halua tulla takaisin.

Guil Se voi hyvin olla totta, mutta haluammeko mennä?

Ros Olisimme vapaita.

Guil Enpä tiedä. Taivas on sama.

Ros Olemme tulleet näin pitkälle.

Hän liikkuu kohti uloskäyntiä. Guil seuraa.

Ja sitä paitsi, mitä vain voi silti tapahtua.

He menevät.

Pimenee.

--

* Kohdat Mannerin suomennoksesta

17. Joulukuuta

Guil asettelee Rosin selin toiseen näyttämön laitaan, kasvot Hamletin sisäänkäynnille.

Guil asettautuu hänen viereensä muutaman metrin päähän niin, että he suojaavat toisen puolen näyttämöstä kasvot vastakkaiseen suuntaan. Guil avaa vyönsä. Ros tekee samoin. He liittävät kaksi vyötä yhteen, ja pitävät niitä kiristettynä välissään. Rosin housut valuvat hitaasti alas. Hamlet tulee lavalle raahaten Poloniuksen ruumista. Hän tulee sisään takaa, tekee pienen kaaren ja poistuu samalta puolelta hieman edempää.

Ros ja Guil, pidellen vöitä kireänä, katsovat häntä hämmentyneenä.

Hamlet poistuu raahaten ruumista perässään. He löysentävät otettaan vöistä.

Ros Se oli lähellä.

Guil Yhdessä voi tehdä  mitä vain.

He erottavat vyöt: Ros vetää housunsa ylös.

Ros (Huolissaan – hän ottaa muutaman askeleen kohti Hamletin uloskäyntiä) Hän oli kuollut.

Guil Tietysti hän on kuollut!

Ros (kääntyy Guiliin päin) Kunnolla.

Guil (Vihaisena) Kuolema on kuolema, eikö niin?

Ros hiljenee. Tauko.

Ehkä hän palaa tätä kautta.

Ros alkaa riisua vyötään.

Ei, ei! – jos emme voi oppia kokemuksesta, minkä varaan voimme laskea?

Ros lopettaa. Tauko.

Ros Huuda hänelle.

Guil Luulin että emme olleet kiinnostuneet sellaisesta.

Ros (Huutaa) Hamlet!

Guil Älä ole absurdi.

Ros (Huutaa) Prinssi Hamlet!

Hamlet tulee sisään. Ros on tyrmistynyt.

Mitä olet tehnyt ruumiille, herra?

Hamlet Sekoitin sen tomuun, johon se kuuluu.

Ros Kerro meille missä se on, me jatkamme siitä, ja kannamme sen kappeliin

Hamlet En usko sitä.

Ros Usko mitä?

Hamlet Että voin luottaa sinun neuvoosi mutta en omaani. Sitä paitsi, saada käskyjä sieneltä, mitä kuninkaan pojan pitäisi vastata?

Ros Pidätte minua sienenä, prinssi?

Hamlet Kyllä, sir, imet kuiviin Kuninkaan kunnian, hänen ansionsa, hänen auktoriteettinsa. Mutta lopussa sellaisista palvelijoista on hänelle eniten hyötyä. Hän pitää heitä, kuin apina, leukansa kulmassa, ensimmäisenä jota maistetaan ja viimeiseksi nieltävänä. Kun hän tarvitsee tietojanne, se tapahtuu sinua puristamalla, ja, sieni, sitten olet taas kuiva.

Ros En ymmärrä, herra

Hamlet Hyvä niin. Viisas puhe on tyhmille korville.

Ros Prinssi, sinun on kerrottava meille missä ruumis on ja tultava kanssamme kuninkaan luo.

Hamlet Ruumis on kuninkaan luona, mutta kuningas ei ole ruumiin luona. Kuningas on asia –

Guil Asia, herrani -?

Hamlet Ei minkään. Viekää minut hänen luokseen.

Hamlet kävelee määrätietoisesti kohti yhtä reunaa. He kulkevat hänen mukanaan, saattaen. Juuri ennen kuin he pääsevät uloskäynnille, Hamlet, ilmeisesti huomaten Claudiuksen lähestyvän lavan takaa, taipuu matalaan ja laajaan kumarrukseen. Ros ja Guil kumartavat myös, Hamletin esimerkistä – suuri juhlallinen kumarrus viitat kietoutuneina heidän ympärilleen. Hamlet, kuitenkin, jatkaa liikettä käännökseen ja kävelee pois vastakkaiseen suuntaan. Ros ja Guil eivät päät alhaalla huomaa. Kukaan ei tule lavalle. He vilkaisevat ylöspäin ja huomaavat kumartavansa tyhjälle.

Claudius tulee lavalle heidän takaansa. Hänen ensimmäisillä sanoillaan Ros ja Guil ponnahtavat ylös ja kumartavat uudelleen.

Claudius Mitä nyt? Mitä on tapahtunut?

Ros Hän ei kerro, minne vei ruumiin. *

Claudius Mutta missä hän on?

Ros (pientä epäröintiä) Ulkona, odottaa vain käskyänne. *

Claudius (Liikahtaa) Tuokaa hänet tänne.

Käsky iskee Rosia otsaan, mutta se ei näy kuin hänen silmistään. Taas hän on vähän epäröivä. Ja sitten hän kääntyy päättäväisenä Guiliin päin.

Ros Hoi, tuo Prinssi sisään!

--

* Merkatut Eeva-Liisa Mannerin Hamlet suomennoksesta

Ja kyllä, 'sieni' on hyvä loukkaus. "Senkin vanha ruttuinen sieni!"

14. Joulukuuta - Kerroksia kerroksissa

Peluri (On ilmestynyt etunäyttämön kulmaan) Alfred!

Ros irrottaa ja pyörähtää ympäri. Hän on pidellyt kiinni Alfredista aamutakissaan ja vaaleassa peruukissaan. Peluri on yhä samassa paikassa. Ros tulee hänen luokseen. Peluri ei liikahda. He seisovat varpaat vastakkain.

Ros Anteeksi.

Peluri nostaa etummaista jalkaansa. Ros kumartuu laittamaan kätensä lattialle. Peluri laskee jalkansa. Ros huudahtaa ja hypähtää kauemmas.

Peluri (Vakavana) Olen pahoillani.

Guil (Rosille) Mitä hän teki?

Peluri Laskin jalkani.

Ros Käteni oli sen alla!

Guil Laitoit kätesi hänen jalkansa alle?

Ros Minä –

Guil Miksi ihmeessä?

Ros Luulin – (Tarraa Guiliin) Älä jätä minua!

Hän juoksee uloskäynnille. Kuninkaaksi pukeutunut Traagikko tulee lavalle. Ros perääntyy, juoksee vastakkaiseen laitaan. Kaksi rooliasuista Traagikkoa tulee lavalle. Ros yrittää uudelleen, mutta taas uusi Traagikko tulee tielle, ja Ros palaa keskelle näyttämöä. Peluri lyö kätensä yhteen kaikkitietävästi.

Peluri Noin! Meillä ei ole paljoa aikaa.

Guil Mitä te teette?

Peluri Pukuharjoitukset. Nyt jos te kaksi voisitte mennä vähän taemmas… noin… hyvä. (Traagikoille) Ovatko kaikki valmiita? Ja herran tähden muistakaa mitä olemme tekemässä. (Rosille ja Guilille) Käytämme aina pitkälti samoja rooliasuja, ja he unohtavat missä heidän pitäisi olla, ymmärrättehän… Lakkaa kaivamasta nenääsi, Alfred. Kun Kuningattarien pitää tehdä niin he tekevät sen verissä periytyvällä älyllinesellä prosessilla… Hyvä. Hiljaisuus! Aloitamme!

Näyttelijä-kuningas Jo kolmekymment’ aurinkoa nyt maan, meren… *

Peluri hyppää kiukkuisena pystyyn.

Peluri Ei, ei, ei! Pantomiimi ensin, teidän kirottu korkeutenne! (Rosille ja Guilille) He ovat vähän ruosteessa, onnistuvat aina ihanasti kuolemissa – se tuo esiin heidän runollisuutensa.

Guil Kuinka mukavaa.

Peluri Ei ole mitään vähemmän vakuuttavaa kuin epäuskottava kuolema.

Guil Varmasti.

Peluri taputtaa käsiään.

Peluri Ensimmäinen näytös – asemiin nyt

Pantomiimiesitys. Pehmeää musiikkia nauhurista. Näyttelijä-kuningas ja näyttelijä-kuningatar syleilevät. Kuningatar polvistuu ja vakuuttelee miestä. Kuningas nostaa hänet pystyyn ja taivuttaa päänsä tämän kaulalle. Kuningas asettuu makaamaan. Kuningatar, nähden tämän olevan unessa, poistuu.

Guil Mitä varten tämä pantomiimi on?

Peluri No, se on oikeastaan väline – se tekee sitä seuraavan toiminnan enemmän tai vähemmän ymmärrettäväksi; Ymmärräthän, me olemme sidottuna kieleen joka korvaa epämääräisyydellä sen missä se on tyylillisesti vajaa.

Pantomiimiesitys (jatkuu) – toinen saapuu. Hän ottaa Nukkujan kruunun ja suutelee sitä. Hän oli tuonut mukanaan pienen pullon nestettä. Hän kaataa myrkyn nukkujan korvaan, jättää tämän. Nukkuja kouristelee sankarillisesti, kuollen.

Ros Kuka tuo oli?

Peluri Kuninkaan veli ja prinssin setä.

Guil Ei kovin veljellistä

Peluri Ei kovin hyväntahtoista, kun tarina etenee.

Kuningatar palaa, liikahtaa kiihkeästi löytäessään Kuninkaan kuolleena. Myrkyttäjä palaa taas, mukanaan kaksi muuta (muut viitoissa). Myrkyttäjä näyttää lohduttavan Kuningatarta. Kuolleen ruumis kannetaan pois. Myrkyttäjä kosiskelee kuningatarta lahjoilla. Tämä torjuu hänet ensin, mutta lopulta vastaanottaa hänen rakkautensa. Pantomiimi loppuu, ja silloin kuuluu kärsivän naisen itkua ja Ophelia tulee esiin, aivan perässään Hamlet hysteerisessä tilassa huutaen tytölle, piirittäen häntä, molemmat keskellä näyttämöä.

Hamlet Olen saanut tarpeekseni! *

Ophelia laskeutuu polvilleen nyyhkyttäen.

Jo riittää avioliitot! (Hänen äänensä painuu puhuessaan Traagikoille, jotka ovat jähmettyneet) Ne jotka ovat jo naimisissa (hän kumartuu lähelle Näyttelijä-Kuningatarta ja Myrkyttäjää, puhuen hiljaisella äänellä) kaikki paitsi yksi (Hän hymyilee heille pikaisesti ja ilottomasti, ja perääntyy, kapinoiden taas viimeisillä sanoillaan.) Loput pysykööt naimattomina. (Hänen poistuessaan Ophelia horjuu takanäyttämölle, Hamlet lausuu häneen korvaansa terävän lauseen) Painu porttolaan! *

Hamlet poistuu. Ophelia polvistuu takanäyttämöllä nyyhkyttäen juuri ja juuri kuuluvasti. Hiljaisuus.

Näyttelijä-Kuningas Jo kolmekymment’ aurinkoa nyt maan, meren… *

Claudius tulee lavalle mukanaan Polonius ja menee Ophelian luokse nostamaan tämän jaloilleen. Traagikot hyppäävät takaisin päät taivutettuina.

Claudius Tuo ei ole lemmenhulluutta. Eikä puheensakaan, vaikka onkin outo, hulluuteen vielä viittaa. Jotain muuta hän hautoo mielessään, ja jos se puhkeaa, vaaraksi se on meille. Sen estääkseni lähetän hänet heti Englantiin… *

Puheen mukana kaikki kolme – Claudius, Polonius ja Ophelia – katoavat näkyvistä. Peluri liikkuu, taputtaen käsiään saadakseen huomiota.

Peluri Herrat! (He kääntyvät katsomaan häntä) Se ei vaikuta toimivan. Emme saa ollenkaan oikeaa tunnelmaa. (Guilille) Mitä ajattelit?

Guil Mitä minun olisi pitänyt ajatella?

Peluri (Traagikoille) Ette saa viestiä läpi!

Ros oli kävellyt puoleenväliin Ophelian luo; hän tulee takaisin.

Ros Minusta tuo ei näyttänyt rakkaudelta.

Guil Taas alkupisteessä…

Peluri (Traagikoille) Se oli sotku.

Ros (Guilille) Iltaa vasten se tulee olemaan kaaos.

Guil Pysy takana – me olemme katselijoita.

Peluri Toinen näytös! Asemiin!

Guil Eikö tuo ollut lopetus?

Peluri Kutsutko tuota lopetukseksi? – kun käytännössä kaikki ovat hengissä? Jumalan nimeen ei – kuolleen ruumiisi yli.

Guil Miten tuo pitäisi ottaa?

Peluri Makuu-asennossa. (Hän nauraa lyhyesti ja hetkessä on taas kuin ei olisi eläissään nauranut) Kaikessa taiteessa on suunnitelma työssään - varmaankin tiedät sen? Kaiken tapahtuvan on tapahduttava esteettiseen, moraaliseen ja loogiseen johtopäätökseen.

Guil Ja mikä se on, tässä tapauksessa?

Peluri Se ei koskaan muutu – me tähtäämme kohtaan jossa kaikki jotka ovat merkitty kuolemaan, kuolevat.

Guil Merkitty?

Peluri ’Ansion’ ja ’traagisen ironian’ välillä meille on annettu aika paljon pelivaraa meidän erityiselle taidollemme. Yleisellä tasolla, asiat ovat menneet niin pitkälle kun ne voivat mennä, kun asiat ovat menneet suunnilleen niin pahaksi kun ne voivat mennä. (Hän alkaa hymyillä)

Guil Kuka päättää?

Peluri Päättää? Se on kirjoitettu.

(Hän kääntyy pois. Guil tarraa tähän ja vetää hänet takaisin väkivaltaisesti. Hermostumatta) No, jos aiot olla hienotunteinen, emme huomaa toisiamme pimeässä. Viittaan suulliseen perinteeseen. Niin sanoakseni.

Guil irrottaa otteensa.

Olemme Traagikkoja, ymmärräthän. Seuraamme ohjeita – siihen ei liity minkäänlaista valintaa. Pahat loppuvat ilottomasti, hyvät onnettomasti. Sitä tragedia tarkoittaa. (Huudahtaen) Asetelmat!

Traagikot ovat asettuneet pantomiimin jatkoa varten; joka tässä tapauksessa tarkoittaa rakkauskohtausta, seksuaalista ja intohimoista, Kuningattaren ja Myrkyttäjän/Kuninkaan välillä.

Peluri Toimintaa!

Rakastavaiset aloittavat. Peluri osallistuu antamalla Rosille ja Guilille suoran kommenttiraidan.

Murhattuaan veljensä ja kosiskeltua lesken – myrkyttäjä nousee valtaan! Tässä näemme kuinka hän ja hänen kuningattarensa antavat vallan rajattomalle himolleen! Nainen ei vain tiedä että mies jota syleilee - !

Ros Kuules – tämä – Ei! Ette te voi tehdä noin!

Peluri Miksi emme?

Ros No, todellakin – Tarkoitan, ihmiset haluavat viihtyä – he eivät odota näkevänsä alhaista ja turhaa saastaa.

Peluri Olet väärässä – sitä he odottavat! Murhaa, viettelystä ja insestiä – mitä sinä haluat – vitsejä?

Ros Haluan hyvän tarinan jossa on alku, keskikohta ja loppu.

Peluri (Guilille) Entä sinä?

Guil Arvostaisin enemmän taidetta joka peilaa elämää, jos sillä on mitään väliä.

Peluri En minä välitä, herra. (Painiskeleville Rakastavaisille) Noniin, ei tarvitse omistautua enempää. (He nousevat ylös – Guilille) Minä menen ihan pian lavalle. Lucianus, kuninkaan veljenpoika!(Kiinnittää huomionsa Traagikkoihin) Seuraava!

---

* merkkaukset Mannerin Hamletista

13. Joulukuuta - Epätoivo

Ros (Kärttyisesti) Ei hetkenkään rauhaa! Sisään ja ulos, tänne ja pois, heitä tulee joka suunnasta.

Guil Et ole koskaan tyytyväinen

Ros He saavat meidät koko ajan kiinni… Miksemme me voi vain ilmestyä heidän luokseen?

Guil Mikä ero siinä on?

Ros Minä lähden.

Ros vetää viitan ylleen. Guil ei kiinnitä häneen huomiota. Epävarmana Ros lähtee kohti takanäyttämöä. Hän katsoo sivuille ja palaa nopeasti takaisin.

Hän tulee.

Guil Mitä hän tekee?

Ros Ei mitään.

Guil Pakko hänen on jotain tehdä.

Ros Hän kävelee.

Guil Käsillään?

Ros Ei, jaloillaan.

Guil Ilkosillaan?

Ros Täyissä pukeissa.

Guil Myyden toffeeomenoita?

Ros En ainakaan huomannut.

Guil Mutta voit olla väärässä?

Ros Epäilen.

Tauko.

Guil Miten ihmeessä meidän pitäisi päästä keskusteluun hänen kanssaan.

Hamlet astuu takanäyttämölle ja pysähtyy. punnitsee tilanteensa plussia ja miinuksia.

Ros ja Guil katselevät häntä.

Ros Kuitenkin, luulisin että tätä voisi pitää sattumana… voisi hyvin… puhutella häntä… Kyllä, sanoisin että ehdottomasti sattumaa… Jotain suoran epävirallisen lähestymisen rajoissa… Mies miehelle… suoraa puhetta… No, kerrohan mistä tässä on kyse… Tyylisesti. Kyllä. Kyllä, näyttää siltä että tässä pitää ottaa kiinni molemmin käsin, sanoisin… Jos minulta kysytään.. Älä katso lahjahevosta suuhun ennen kuin näet sen silmän valkuaiset ja niin edelleen.

Hän kävelee kohti Hamletia mutta hänen hermonsa pettävät ja hän tulee takaisin.

Tunnemme liikaa kunnioitusta, se on meidän ongelmamme. Heti kuin vain pyydetään, olemme heidän käytettävissään.

Ophelia astuu sisään mukanaan rukouskirja ja sen uskonnollinen kulkue.

Hamlet Kaunis neito, kai muistat rukouksissa myös minun syntejäni? *

Kuullessaan hänen äänensä tyttö pysähtyy, Hamlet kirii hänen rinnalleen.

Ophelia Rakas prinssi, miten olette voineet? *

Hamlet Nöyrimmästi: hyvin, hyvin, hyvin. *´

He katoavat puhellen pois lavalta.

Ros Kuin eläisi yleisessä puistossa!

Guil Vaikuttavaa. Niin, luulin että sinun suora tuttavallinen lähestymisesi vesittäisi koko jutun. Jos saan ehdottaa – suu kiinni ja istu alas. Lakkaa olemasta tuollainen jääräpää.

Ros (Lähes itkee) Minä en suostu sietämään sitä!

Naisen hahmo, ilmeisesti Kuningatar, astuu näyttämölle. Ros marssii hänen taakseen, laittaa kätensä tämän silmille ja sanoo epätoivoisen kevyellä sävyllä.

Arvaa kuka?!

---

* merkityt on Eeva-Liisa Mannerin Hamlet suomennoksesta

12. Joulukuuta - Elämä laatikossa

Ros lyö kätensä yhteen ja huutaa vastakkaiseen laitaan.

Ros Seuraava!

Mutta kukaan ei tule.

Guil Mitä sinä odotit?

Ros Jotain.. Jotakuta… En mitään.

He istuvat kasvot eteenpäin.

Onko sinulla nälkä?

Guil Ei, onko sinulla?

Ros (miettii) Ei. Muistat sen kolikon.

Guil En

Ros Luulen että hukkasin sen.

Guil Minkä kolikon?

Ros En muista ihan tarkkaan

Tauko

Guil Ai, sen kolikon… Ovelaa.

Ros En muista miten tein sen.

Guil Se luultavasti tulee sinulle luonnostaan

Ros Kyllä, minulla on tässä katseenvangitsija.

Guil Tee se uudelleen.

Pienoinen tauko.

Ros Meillä ei ole siihen varaa.

Guil Totta, on ajateltava tulevaisuutta.

Ros Se on ihan tavallista

Guil Että sellainen on. Sellainen on kuitenkin koko ajan... nyt… ja nyt… ja nyt…

Ros Se voisi jatkua ikuisesti. No, ei nyt varmaankaan ikuisesti. (Tauko.) Ajatteletko itseäsi koskaan oikeasti kuolleena, makaamassa laatikossa jossa on kansi päällä?

Guil En.

Ros En minäkään, oikeastaan… Se on hölmö syy masentumiseen. Tarkoitan, että sitä ajattelee kuin olisi elävänä laatikossa, ja unohtaa aina ottaa huomioon että on kuollut… jossa pitäisi olla eroa… eikö pitäisikin? Tarkoitan, et koskaan tietäisi olevasi laatikossa, niinhän? Se on kuin olisi unessa laatikossa. En minä kyllä haluaisi nukkua laatikossa, huomaathan, en ilman ilmaa –  ensinnäkin heräisit kuolleena, ja missä olisit? Muualla kuin laatikossa. Rehellisesti sanoen, siitä osasta minä en pidä. Siksi en ajattele sitä…

Guil liikahtaa levottomasti, vetäen viittaansa ympärilleen.

Koska olisit avuton, etkö olisikin? Sillä tavalla sullottuna laatikkoon, siis, olisithan siellä ikuisesti. Vaikka ottaisi huomioon tosiasian että on kuollut, oikeastaan… kysy itseltäsi, mitä jos kysyisin sinulta – aion nyt sulloa sinut tähän laatikkoon, oletko mieluummin elossa vai kuollut? Luonnollisesti, olisit mielummin elossa. Elämä laatikossa on parempi kuin ei elämää lainkaan. Olettaisin. Ainakin olisi mahdollisuus. Voisit maata siellä ajatellen – no, ainakaan en ole kuollut! Kohta joku koputtaa kanteen ja käskee minua tulemaan ulos. (hakkaa lattiaa nyrkeillään) ’Hei sinä kukaikinä! Tule pois sieltä!’

Guil (hyppää rajusti pystyyn) Ei sinun tarvitse hakata sitä kuoliaaksi!

Tauko.

Ros En ajattelisi sitä jos olisin sinä. Siinä vain masentuisi. (Tauko.) Ikuisuus on kamala ajatus. Siis, mihin se loppuu? (Tauko, sitten iloisesti) Kaksi varhaista kristittyä sattuivat tapaamaan taivaassa. ’Jopas Saul tarsolainen!’ toinen huusi. ’Mitä sinä täällä teet?’… ’ Tarsoalainen, pah’, toinen vastasi. ’Minä olen jo Paavali’ (Nousee levottomasti ja heiluttaa käsivarsiaan) He eivät välitä. Me emme ole minkään arvoisia. Voisimme pysyä hiljaa kunnes kasvomme vihertävät, he eivät tulisi.

Guil Sininen, punainen.

Ros Kristitty, muslimi ja juutalainen sattuivat tapaamaan suljetulla vaunulla… ’Silverstein!’ huusi juutalainen, ’Kuka on ystäväsi?’ … ’Hänen nimensä on Abdullah’, muslimi vastasi, ’mutta hän ei ole ystäväni, sen jälkeen kun hän vaihtoi uskoa’. (Hän nousee taas, polkee jalkaa ja huutaa laitoihin) No niin, me tiedämme että olette siellä! Tulkaa tänne juttelemaan! (Tauko.) Meillä ei ole minkäänlaista valtaa. Ei minkäänlaista… (Hän astahtaa) Millainenkohan oli hetki, kun kuolemasta tiesi ensimmäisen kerran? Sellainen on täytynyt olla, hetki lapsuudessa, kun ensimmäisen kerran oivalsi, ettei ole täällä ikuisesti. Sen on täytynyt olla järkyttävää – aina muistissa. Ja silti en muista sitä. En koskaan oivaltanut sitä. Mitä siitä pitäisi ajatella? Jo syntymässä meidän on täytynyt olla tietoisia, että tulemme kuolemaan. Ennen kuin tiedämme sille sanaa, ennen kuin tiedämme että on sanoja, sieltä me tulimme, verisinä ja rääkyvinä mukanamme tieto että kaikilla maailman rajoilla on vain yksi suunta, ja sen ainoa mitta on aika. (Hän pohtii, tullen epätoivoisemmaksi ja kiivaammaksi) Hindu, buddhalainen ja leijonankesyttäjä sattuvat tapaamaan sirkuksessa Indokiinan rajalla. (Hän huudahtaa) He käyttävät meitä hyväkseen! No, minä en hyväksy sitä! Jatkossa, se huomioidaan. (Hän pyörähtää taas katsoakseen näyttämän laitoihin) Pysykää sitten poissa! Kiellän ketään tulemasta! (Kukaan ei tule – Hengittäen raskaasti) Nyt on parempi…

Heti perään hänen takanaan astuu sisään mahtava kulkue, mukanaan Claudius, Gertrude, Polonius ja Ophelia. Claudius ottaa Rosin käsikynkkään ja on välittömästi syvällä keskustelusta: Asiayhteys on Shakespeare III näytös, 1. kohtaus. Guil katsoo yhä yleisöön kun Claudius, Ros ja muut kävelevät takanäyttämölle ja kääntyvät.

Guil Kuolema josta seuraa ikuisuus… Pahin molemmista sanoista. Se on kamala ajatus.

Hän kääntyy takanäyttämölle päin juuri ajoissa johtaakseen keskustelua Claudiuksen kanssa. Gertrude ja Ros kävelevät toiseen suuntaan.

Gertude Ottiko hän teidät hyvin vastaan?

Ros Kuin herrasmiehen kuuluukin

Guil (Palaa ajassa keskustelunavaukseen) Vaikka väkinäisen tuntuisesti *

Ros (Valkoinen valhe ja hän tietää ja huomaa sen, ehkä kiinnittäen Guilin huomion) Ja vaikka saita oli puheissaan, hän ei kysymyksiä kiertänyt *

Gertrude Kutsuitteko hänet huvituksiin? *

Ros Matkalla sattumalta kohtasimme kiertävän teatteriseurueen, siitä kerroimme, hän ilahtuvan näytti. Seurue on nyt täällä. Luultavasti näytös on tänä iltana. *

Polonius Totta, majesteetti. Teidät molemmat on kutsuttu esitystä katsomaan. Hamlet pyysi välittämään kutsun. *

Claudius Tulemme mielihyvin. Hauska kuulla ettei Hamlet ole poikkiteloin. Mainiota, herrat, häntä rohkaiskaa tällä tiellä. *

Ros Kyllä, herrani.

Claudius (Ohjaten saattuetta pois) Mene, puolisoni, sinäkin. Olemme salaa järjestäneet niin, että Hamlet kohtaa Ophelian kuin sattumalta…

Ophelia ja Gertrud poistuvat.

---

* merkityt suoraan Eeva-Liisa Mannerin Hamlet suomennoksesta

10. Joulukuuta - Ihmisen vastakohta

Guil (Luovuttaen) Joku voi tulla sisään. Sen varaanhan me loppujen lopuksi laskemme. Pohjimmiltaan.

Reilu tauko.

Ros Ehkä he ovat kiireessä tallanneet toisensa kuoliaaksi… Huuda heitä. Jotain provosoivaa. Herätä heidän kiinnostuksensa.

Guil Pyörät on laitettu pyörimään, ja niillä on oma paikkansa, johon me olemme… tuomitut. Jokaista liikettä määrää edellinen – se on järjestyksen merkitys. Jos alamme toimimaan sattumanvaraisesti, syntyy vain kaaos; koska jos me satumme, vain satumme löytämään, tai edes epäilemään, että meidän oma-aloitteisuutemme on osa heidän järjestystään, tiedämme olevamme hukassa. (Hän istuu.) Tang dynastian kiinalainen –  joka on itsessään filosofi – uneksi olevansa perhonen, ja siitä hetkestä eteenpäin hän ei ollut koskaan aivan varma etteikö hän ollut perhonen joka uneksi olevansa kiinalainen filosofi. Kadehdi häntä; kaksinapaisessa varmuudessaan.

Reilu tauko. Ros hypähtää pystyyn ja mylvähtää yleisölle.

Ros Tulta!

Guil hyppää pystyyn.

Guil Missä?

Ros Kaikki hyvin – demonstroin sananvapauden väärinkäyttöä. Todistaakseni että se on olemassa. (Hän katsoo yleisöä, ainakin siihen suuntaan, halveksuvasti – sitten muihin suuntiin, ja taas eteen.) Ei elettäkään. Heidän pitäisi palaa kuoliaaksi saappaissaan.

Ros ottaa pussistaan yhden kolikoistaan. Heittää. Ottaa kiinni. Katsoo sitä. Laittaa sen takaisin.

Guil Mikä se oli?

Ros Mitä?

Guil Kruuna vai klaava?

Ros Ai. En katsonut.

Guil Katsoitpas.

Ros Ai, katsoinko? (Hän ottaa kolikon ja tarkkailee sitä) Olet oikeassa – niin taisin tehdä.

Guil Mikä on viimeisin asia jonka muistat?

Ros En haluaisi tulla muistutetuksi siitä.

Guil Ylitämme siltamme kun tulemme niiden luokse, ja poltamme ne takanamme, ilman mitään näyttöä etenemisestämme paitsi muisto savun hajusta, ja oletus että kerran silmämme kostuivat.

Ros lähestyy häntä pirteästi, pidellen kolikkoa sormensa ja peukalonsa välissä. Hän peittää sen toisella kädellään, vetää nyrkkinsä erilleen ja ojentaa niitä Guilille. Guil katsoo niitä. Osoittaa vasenta kättä, ja Ros avaa sen näyttääkseen sen olevan tyhjä.

Ros Ei.

Sama toistuu. Guil osoittaa taas vasenta kättä. Ros näyttää sen olevan tyhjä.

Tuplahuijaus!

Sama toistuu – Guil koskettaa ensin toista kättä, sitten toista kättä, nopeasti. Ros huolimattomasti näyttää että molemmat ovat tyhjiä. Ros nauraa Guilin kääntyessä takanäyttämölle. Ros lakkaa nauramasta ja katselee jalkojensa ympärille, taputtelee vaatteitaan, ymmällään.

Hänet keskeyttää Polonius joka astuu takanäyttämölle perässään Hamlet ja Traagikot.

Polonius (Tulee sisään) Tulkaa, herrat

Hamlet Seuratkaa häntä, ystävät. Kuulemme huomenna näytelmän.

Kommentoi Pelurille, joka kulkee Traagikoista viimeisenä.

Kuulkaahan, vanha veikko, osaatteko esittää Gonzagon murhan? *

Peluri Kyllä, herra.

Hamlet Haluamme nähdä sen huomisiltana. Ja jos tarvitaan, voitte kai opetella kahdentoista tai kuudentoista rivin lisäyksen, jonka minä kirjoitan ja sovitan näytelmään. Käykö?*

Peluri Kyllä, herra.

Hamlet Hyvä. Seuraa tuota herraa, ja varo pilkkaamasta häntä.

Peluri ylittää takanäyttämöä, ja huomioi Rosin ja Guilin. Pysähtyy. Hamlet ylittää etunäyttämöä ja puhuttelee heitä hengähtämättä välillä.

Hamlet Ystäväni, jätän teidät iltaan saakka. Olette tervetulleita Elisnoreen.

Ros Hyvä, herrani.

Hamlet poistuu.

Guil Olette siis vaihtaneet kuulumisia.

Peluri (Kylmästi) Emme vielä, herra.

Guil Nyt, varo puheitasi, tai saatamme repiä kielesi irti ja heittää sinusta loput menemään, kuin satakielen Roomalaisista juhlista.

Ros Veit sanat suustani.

Guil Et keksisi sanottavaa.

Ros Kielesi olisi solmussa.

Guil Kuin mykistetty yksinpuhelu

Ros Kuin satakieli Roomalaisissa juhlissa

Guil Sanavalintasi murenevat

Ros Repliikkisi leikataan

Guil Pantomiimiksi

Ros Ja dramaattisiksi tauoiksi

Guil Et koskaan löydä sanottavaa

Ros Nuole huuliasi

Guil Maista kyyneleesi

Ros Aamiaisesi

Guil Et huomaa eroa

Ros Sitä ei ole

Guil Viemme kaikki sanat suustasi

Ros Olet siis ymmärtänyt

Guil Olet saanut juonesta kiinni.

Peluri (Keskeyttää) Ei vielä! (Katkerasti) Te jätitte meidät.

Guil Oi! Olin jo unohtanut – esititte dramaattisen spektaakkelin matkalla. Kyllä, olen pahoillani että emme nähneet sitä.

Peluri (Puuskahtaa) Emme voi katsoa toisiamme silmiin! (Tauko, hallitummin.) Ette ymmärrä sen nöyryyttävyyttä – tulla huijatuksi pois ainoasta oletuksesta, joka tekee olemassaolostamme mahdollista – että joku katselee… Juoni oli kaksi ruumista poissa ennen kuin huomasimme itsemme, riisuutuneina alasti keskellä ei mitään, vyöryen alas pohjattomaan kaivoon.

Ros Tuoko on kolmekymmentäkahdeksan?

Peluri (neuvottomana) Siellä me olimme – hulluja lapsia sipsuttelemassa ympäriinsä vaatteissa joita kukaan ei koskaan käyttänyt, puhuen kuin kukaan ei koskaan puhunut, vannoen rakkautta siivillä ja rimmaavilla säkeillä, tappamassa toisiaan puumiekoilla, onttoja uskon vakuutteluja viskottuna tyhjien koston lupausten perään – ja jokainen ele, jokainen poseeraus, kadoten ohueen tyhjään ilmaan. Maksoimme itsekunnioituksemme lunnaina pilville, ja ymmärtämättömät linnut kuuntelivat. (Hän käy heidän kimppuunsa) Ettekö näe?! Me olemme näyttelijöitä – olemme ihmisten vastakohta!

He hätkähtävät ihmeissään, hänen äänensä tasoittuu.

Ajattele, mielessäsi, nyt, ajattele kaikkein… yksityisintä… salaisuutta… henkilökohtaisinta asiaa jonka olet koskaan tehnyt turvassa oman tietoisuutesi yksityisyydessä…

Hän antaa heille – ja yleisölle – kunnon tauon. Ros katsahtaa välttelevästi.

Ajatteletteko sitä? (Hän iskee äänellään ja päällään) No, näin kun teit sen!

Ros hypähtää pystyyn, peitellen hulluna.

Ros Etpäs! Se on vale! (Hän tajuaa joutuneensa pilailun kohteeksi ja istuu taas alas.)

Peluri Me olemme näyttelijöitä… Me panttasimme oman identiteettimme, turvaan alamme käytäntöihin; saadaksemme jonkun katselemaan. Ja sitten, vähitellen, kukaan ei katsellut. Olimme jumissa, pulassa. Se ei ollut kauemmin murhaajan pitkä yksinpuhelu, kun pystyimme katsomaan ympärillemme; Niin jumissa kuin ääriviivamme olivat, silmämme etsivät teitä, ensin itsevarmasti, sitten epäröiden, sitten epätoivoisena kun jokainen nurmitilkku, jokainen lokikirja, jokainen paljas kulma joka suunnassa paljastui asumattomaksi, ja jatkuvasti samalla murhanhimoinen Kuningas puhuttelee horisonttia masentavalla ja loputtomanpitkällä syyllisyydellään… Päämme alkavat liikkua, varovaisesti kuin liskolla, tahrattoman Rosalindan ruumis pilkahtaa hänen sormiensa läpi, ja Kuningas kompuroi. Ja vielä silloin, tapa itsepäiseen luottamukseen, jonka katsojamme huomasivat lähimmän pensaan takaa, pakotti ruumiimme kompuroimaan vielä pitkälle kun ne olivat tyhjentyneet merkityksestä, kuin pakovaunu he pakottautuivat pysähtymään. Kukaan ei tullut lähemmäs. Kukaan ei huutanut meille. Hiljaisuutta olisi voinut leikata veitsellä, se otti meidät hallintaansa; se oli säädytön. Otimme pois kruunumme ja miekkamme ja kultaiset kankaamme ja siirryimme hiljaa tielle kohti Elisnorea.

Hiljaisuus. Sitten Guil taputtaa yksin hidastempoisella harkitulla ironialla.

Guil Upeasti uudelleen-esitetty – Jos silmäni voisivat itkeä! …Aika reilusti metaforia, sanon vaan. EI kritiikkiä - vain makukysymys.  Ja niin, täällä te olette – toden teolla. Se on sanonta… Eikö olekin? No sanotaan että olemme hyvittäneet sen, sinulla tuskin on epäilystäkään ketä kiittää esityksestänne oikeudessa.

Ros Me laskemme sen varaan, että te vedätte hänet pois itsestään. Olette nautinto jonka luo houkuttelemme hänet – (Häneltä karkaa pieni hihitys, mutta vakavoituu heti) ja sillä en tarkoita tavallista roskaanne; ette voi kohdella aatelistoa kuin ihmisiä joilla on tavallisia perverssejä haluja. He eivät tiedä siitä mitään, ja te ette tiedä heistä mitään, yhteiseen selviytymisen nimissä.  Joten esitä hänelle hyvä siisti näytös joka sopii koko perheelle, tai voit levätä varmana että tulette tänään esiintymään tavernassa.

Guil Tai huomenna.

Ros Tai ette.

---

* merkityt ovat suoraan Eeva-Liisa Mannerin Hamlet- suomennoksesta

9. Joulukuuta - Ensimmäisen loppu ja toisen alku

Hamlet saapuu takanäyttämölle, kävellen takaperin, puhuen. Polonius seuraa häntä. Ros ja Guil varaavat etunäyttämön nurkat katsellakseen takanäyttämölle.

Hamlet …sillä tekin, herra, harmaantuisitte kyllä minun ikääni, jos osaisitte takaperin kulkea *

Polonius (Syrjään) Jos tuo on hulluutta, siinä on järkeä.  – Ettekö tulisi sisälle, prinssi? Täällä vetää *

Hamlet Kaikkialla vetää, paitsi haudassa. *

Polonius Miten nasevasti hän väliin vastaakaan! *

Hamlet ylittää lavan takanäyttämön uloskäynnille, Poloniuksen kommentoidessa epäselvästi, kunnes –

Teidän korkeutenne, nyt otan teiltä hyvästit. *

Hamlet Ette voi ottaa minulta mitään, mistä en itse olisi halukas luopumaan – paitsi henkeäni, paitsi henkeäni, paitsi henkeäni… *

Polonius (Ylittää etunäyttämön) Hyvästi, Prinssi. (Rosille) Te etsitte kai prinssi Hamletia – hän on tuolla. *

Ros (Poloniukselle) Jumala kanssanne! *

Polonius poistuu.

Guil (Kutsuu Hamletia takanäyttämöllä) Kunniallinen herra!

Ros Rakas prinssi!

Hamlet takanäyttämön keskellä kääntyy heihin päin.

Hamlet Rakkaat ystävät! Guildenstern, miten voit?

Tulee etunäyttämölle käsi kohotettuna Rosille Gulin kumartaessa vailla tervehdystä. Hamlet korjaa virheensä, edelleen Rosille.

 Hei, Rosencrantz!

He nauravat virheelle hyvällä mielellä. He kohtaavat puolessavälissä näyttämöä ja kääntyvät kävelläkseen takanäyttämölle, Hamlet keskellä käsivarsi kummankin hartialla.

Hamlet Rakkaat ystävät, kuinka voitte?

Pimenee.

Toinen näytös

Hamlet, Ros ja Guil juttelevat, jatkona edelliseen kohtaukseen. Heidän käynnissä olevasta keskustelusta on aluksi mahdoton saada selvää. Ensimmäinen selkeä repliikki on Hamletin lausahdus lyhyen monologin lopussa – katso Shakesreare II näytös 2. kohtaus.

Hamlet Voi, siinä on jotakin yliluonnollista, jos vaan järkeisoppi saisi siitä selvän. **

Traagikoiden orkesterin fanfaareja.

Guil Näyttelijät ovat tulleet.

Hamlet Herrat, tervetuloa! Kätenne, tulkaa siis. (Hän ottaa heitä käsistä) Ulkonaiset temput ja juhlamenot ovat tervehtiessä välttämättömät. Suokaa minun tällä lailla tervehtiä teitä, jotta käytökseni näyttelijöitä kohtaan — jonka, tietäkää se, pitää ulkonaisesti näyttää kauniilta — ei olisi enemmän kohteliaan näköistä kuin teitä kohtaan. ** Tervetuloa. (Lähtemässä) Mutta setä-isäni ja täti-äitini ovat väärässä.

Guil Millä tavoin, herrani?

Hamlet Olen hullu vain kun tuulee pohjoisesta, etelätuulella osaan erottaa tuulimyllyn haikarasta. *

Polonius astuu sisään Guilin kääntyessä pois.

Polonius Rauha teille, herrat *

Hamlet (Rosille) Kuulkaa, Guildenstern (epämääräisesti Guilille) korvat auki nyt: tuo iso lapsi ei ole vielä päässyt kapaloistaan… *

Hän vie Rosin mukanaan takanäyttämölle, puhellen.

Polonius Herra! Minulla on teille kerrottavaa.

Hamlet (vapautaa Rosin ja matkii) Herra! Minulla on teille kerrottavaa… Kun Roscius oli näyttelijänä Roomassa…

Ros palaa näyttämön etuosaan liittyäkseen jälleen Guilin seuraan.

Polonius (Seuratessaan Hamletia pois) Näyttelijät ovat täällä, herrani.

Hamlet Bla, bla

Hamlet ja Polonius poistuvat.

Ros ja Guil pohtivat, kumpikin vastahakoisena puhua ensin.

Guil Hm?

Ros Niin?

Guil Mitä?

Ros Luulin että sinä…

Guil En.

Ros Ai.

Tauko

Guil Sanoisin että voimme sanoa edistyneemme.

Ros Luuletko?

Guil Luulisin että voimme sanoa niin.

Ros Luulisin että voimme sanoa että hän sai meidät näyttämään naurettavalta.

Guil Totta kai olimme varovaisia.

Ros (Pilkallisesti) ’Kysymys ja vastaus. Perinteet kunniaan’! Hän nolasi meitä koko ajan.

Guil Hän yllätti meidät kerran tai kaksi, ehkäpä, mutta sanoisin että saimme ainakin vähän jalansijaa.

Ros (yksinkertaisesti) Hän murskasi meidät.

Guil Hänellä saattoi olla etulyöntiasema.

Ros (ärtyneenä) Kaksikymmentäseitsemän - kolme, ja sinusta hänellä saattoi olla etulyöntiasema?! Hän murskasi meidät.

Guil Entä meidän kiertelymme?

Ros No, sinun kiertelysi olivat ihania. ’Kutsuttiinko teidät’, hän kysyi. ’Herrani, meidät kutsuttiin…’ En tiennyt miten päin olisin.

Guil Hänellä oli kuusi retorista -

Ros Se todellakin oli kysymystä ja vastausta. Hän kysyi kymmenessä minuutissa kaksikymmentä seitsemän kysymystä ja vastasi kolmeen. Minä odotin että sinä alat kaivella. ’Koska hän alkaa kaivelemaan’,  kysyin itseltäni.

Guil – ja kaksi toistoa.

Ros Se tuskin on tärkein kysymys välillämme.

Guil Me saimme merkkejä, eikös?

Ros Puolet mitä hän sanoi tarkoitti jotain muuta, ja loput eivät mitään.

Guil Tyhjä kunnianhimo – vääryyden tuntoa, se on minun diagnoosini.

Ros Kuusi retorista ja kaksi toistoa, jää yhdeksäntoista joista vastasimme viiteentoista. Ja mitä saimme selville? Hän on masentunut!... Tanska on vankila ja hän asuisi mieluummin pähkinänkuoressa; jokin varjonäytelmä kunnianhimon luonnosta, joka ei koskaan pääse käsiksi tosiasioihin, ja lopulta yksi suora kysymys joka olisi saattanut johtaa jonnekin, se itse asiassa johtaa hänen selvennykseensä väitteestä että osaa erottaa tuulimyllyn haikarasta.

Tauko.

Guil Kun tuulee etelästä.

Ros Ja taivas on kirkas.

Guil Ja kun se ei ole hän ei erota niitä.

Ros Hän on elementtien armoilla. (Nuolaisee sormeaan ja nostaa sen pystyyn – kasvot yleisöön) Onko se eteläinen? (He tuijottavat yleisöä.)

Guil Se ei näytä eteläiseltä. Miksi niin luulit?

Ros En sanonut että luulen niin. Se voisi yhtä hyvin olla pohjoinen.

Guil Minä en olisi uskonut niin.

Ros No, jos aiot olla ahdasmielinen.

Guil Odotas nyt – me tulimme summittaisen kartan mukaan suurin piirtein etelästä.

Ros Ymmärrän. No, mistä suunnasta tulimme sisään? (Guil katsoo ympäriinsä epämääräisesti) Suurin piirtein.

Guil (kakistelee kurkkuaan) Aamulla aurinko olisi idässä. Luulisin että voimme olettaa niin.

Ros Että on aamu?

Guil Jos on, ja aurinko on tuolla, (hänen oikeansa kääntyneenä yleisöön päin) esimerkiksi, tuo (eteenpäin) olisi pohjoinen. Toisaalta, jos ei ole aamu ja aurinko on tuolla (hänen vasemmallaan)… tuo… (vaisusti) olisi edelleen pohjoinen. (palaten taaksepäin.) Toisin sanottuna, jos tulimme tuolta (edestä) ja on aamu, aurinko olisi tuolla (hänen vasemmallaan), ja jos se on oikeasti tuolla (hänen oikeallaan) ja on edelleen aamu, meidän on täytynyt tulla tuolta (taaksepäin), ja jos tuo on etelä, (hänen vasemmallaan) ja aurinko on oikeasti tuolla (edessä), sitten on iltapäivä. Kuitenkin, jos kyseessä ei ole mikään näistä –

Ros Mikset mene ulos katsomaan?

Guil Pragmatismia?! – Eikö sinulla ole mitään muuta tarjottavaa? Tuntuu kuin sinulla ei olisi mitään käsitystä meidän asemastamme! Et löydä vastauksia kirjoitettuna sinulle kompassin pohjasta – sen voin sanoa. (Tauko) Sitä paitsi, näin pohjoisessa ei koskaan tiedä – ulkona on luultavasti pimeää.

Ros Minä vain ehdotan että auringon asema, jos se on noussut, antaisi karkean käsityksen ajasta; vaihtoehtoisesti, kello, jos se käy, antaisi karkean käsityksen auringon asemasta. Unohdin kumman yritit selvittää.

Guil Minä yritän selvittää tuulen suunnan.

Ros Täällä ei tuule. Vetää, kyllä.

Guil Siinä tapauksessa, sen alkuperä. Selittämällä sen lähteen saattaisimme saada karkean käsityksen mistä tulimme sisään – joka saattaisi antaa meille karkean käsityksen siitä missä on etelä, myöhemmille huomioille.

Ros Se tulee lattian läpi. (Hän tarkastelee lattiaa.) Se ei voi olla etelä, eihän?

Guil Se ei ole suunta. Nuolaise varvastasi ja pyörittele sitä vähän ympäriinsä.

Ros tutkailee jalkansa etäisyyttä.

 Ros Ei, luulen että sinun on nuolaistava sitä puolestani.

Tauko.

Guil Olen valmis unohtamaan koko asian.

Ros Minäkin voisin tietysti nuolaista sinun varvastasi.

Guil Ei kiitos.

Ros Voin jopa pyöritellä sitä ympäriinsä puolestasi.

Guil (Rosin kimpussa) Mikä herran tähden sinussa on vikana?

Ros Olen vain ystävällinen.

---

* merkityt repliikit ovat suoraan Eeva-Liisa Mannerin suomentamasta Hamletista

** Merkityt repliikit ovat suoraan Paavo Cajanderin suomentamasta Hamletista

6. Joulukuuta - Hamlet

Peluri (traagikoille) Kolmekymmentäkahdeksan!

Ros (liikkuu sivusuuntaan, kiinnostuneena ja toiveikkaana) asetelma?

Peluri mitä?

Ros Jokin teidän – näytännöistänne?

Peluri Ei, herra.

Ros Ai.

Peluri (Traagikoille, jotka nyt luopuvat kärrystään ottaen siitä jo paljon rekvisiittaa.) Sisäänkäynti tuolta ja tuolta (Viitaten takanäyttämöön).

 Peluri ei ole liikkunut paikoiltaan viimeisen neljän puheenvuoronsa aikana. Hän ei liiku enää. Guil odottaa.

Guil Noh… Etkö sinä aio vaihtaa rooliasuusi?

Peluri En koskaan vaihda sitä pois, herra.

Guil Aina roolissa.

Peluri Juuri niin.

Tauko.

Guil Etkö sinä aio – tulla lavalle?

Peluri Minä olen lavalla.

Guil Mutta jos sinä olet lavalla, et voi tulla lavalle. Vai voitko?

Peluri Minä aloitan lavalta.

Guil Mutta se ei ole alkanut. Mene lavalle. Me pidämme sinua silmällä.

Peluri Minä vilkutan teille.

Hän ei liiku. Hänen liikkumattomuutensa on nyt huomio keskipisteessä, ja alkaa vaikuttaa kiusalliselta. Tauko. Ros kävelee hänen luokseen niin että he ovat kasvotusten.

Ros Anteeksi.

Peluri nostaa edempää jalkaansa. Se peitti Guilin kolikon. Ros laittaa sille jalkansa ja hymyilee.

Kiitos.

Peluri kääntyy ja poistuu. Ros on kumartunut nostaakseen kolikon.

Guil (poistumassa) Mennään.

Ros Melkoista – hyvä tuuri.

Guil (kääntyy) Mitä?

Ros Se oli klaava.

Ros heittää kolikon Guilille joka ottaa sen kiinni.

Samanaikaisesti – valaistus muuttuu hämäräksi muuttamaan ulkoisen tunnelman sisäiseksi, mutta ei liian rajusti. Ja Ophelia juoksee lavalle jotenkin levottomana, pidellen helmojaan – peräsään Hamlet.

Ophelia on ollut ompelemassa, ja hän pitelee vaatetta. He ovat molemmat mykkiä. Hamlet, päällään silittämätön jakku, ei hattua, sukat likaisina ilman sukkanauhoja ja roikkuen nilkoissa, kasvonsa kalpeana kuin paitansa, hänen polvensa osuen toisiinsa... ja niin säälittävän näköisenä hän tarttuu tyttöä ranteesta ja pitelee tätä lujasti ottaen sitten etäisyyttä, ja toinen käsi otsallaan lukee tytön kasvoja kuin piirtäisi ne… Lopulta, käsivartensa hieman täristessä ja kolmesti päänsä taipuessa ylös alas, hän huokaisee niin syvään ja surkeasti että se näyttää pirstovan hänen koko ruumiinsa ja kadottavan hänen olemuksensa. Sen tehtyään hän päästää tytön menemään, pää olkansa yli kääntyneenä, ja poistuu takaperin irrottamatta tytöstä katsettaan… Tämä juoksee pois vastakkaiseen suuntaan.

Ros ja Guil ovat jähmettyneet. Guil havahtuu ensin. Hän tarttuu Rosiin.

Guil Tule!

(Mutta kuuluu fanfaareja – Claudius ja Gertrude astuvat sisään.)

Claudius Tervetuloa, Rosencrantz… (Hän kohottaa kätensä Guilille kun Ros kumartaa – Guil kumartaa myöhässä ja hätäisesti) … Ja Guildenstern.

Hän kohottaa kätensä Rosille kun Guil kumartaa hänelle – Ros on edelleen suoristautumassa edellisestä kumarruksesta ja puolessavälissä ylös kun hän kumartaa uudestaan. Pää alhaalla hän vääntää päätään vilkaistakseen Guilia joka on suoristautumassa.

Emme vain kaivanneet, vaan myös tarvitsimme teitä, ystävät – siitä kiireellinen kutsu. *

Ros ja Guil yrittävät yhä totutella vaatetukseensa Claudiuksen läsnäolossa.

Hamletin sairaudesta olette kai jo kuulleet – hän on hirveästi muuttunut, eikä vain ulkonaisesti ja käytökseltään. Isän kuolema järkytti häntä kovin – muuta en ymmärrä. Siksi pyydän teitä, hänen tovereitaan, jotka läheltä seurasitte häntä, että jonkin aikaa hovissa viipyisitte, häntä huvittaen, ja samalla huomaamatta tutkisitte, mikä meille tuntematon lääke synkkämielisyyteen voisi auttaa.*

Gertrude Hyvät (epätietoisuuden hetki) herrat… (he molemmat kumartavat).

Hän puhuu teistä usein, ja olen varma että hän on teihin kiintynyt kuin kasvinkumppaneihin konsanaan. Jos siis suopeasti tahtoisitte toistaiseksi viipyä hovissa, palkitsemme kuninkaallisesti kaikki vaivannäkönne. *

Ros Majesteetti, teillä on toki valta pikemminkin meitä käskeä kuin pyytää. *

Guil Ja me ilomielin tottelemme. *

Claudius Kiitos, Rosencrantz (Kääntyen Rosin puoleen joka ei ole varautunut, Guilin kumartaessa.) ja lempeä Guildenstern (kääntyen Guilin puoleen joka on kumartunut kaksinkerroin).

Gertrude (Korjaten) Kiitos, Guildenstern (Kääntyen Rosin puoleen, joka kumartaa Guilin vilkaistessa liikkeitä ylhäällä kumartaakseen myös – kumartuvat kaksinkerroin, vilkaisten toisiaan)… ja lempeä Rosencrantz. (Kääntyen Guilin puoleen, molempien suoristuessa – Guil vilkaisee uudelleen ja kumartaa taas.)

Toivon että heti suostuisitte tapaamaan järkkynyttä poikaani. – Tulkoon joku ja opastakoon herrat onnettoman prinssin luokse. *

Kaksi palvelijaa poistuvat takaperin, viitaten että Rosin ja Guilin tulisi seurata.

Guil Taivas suokoon että vierailumme on hoville onneksi!*

Gertrude Aamen!

Ros ja Guil liikkuvat kohti takanäyttämön siipeä. Ennen kuin he ehtivät sinne, Polonius astuu sisään. He pysähtyvät ja kumartavat hänelle. Hän nyökkää ja kiirehtii näyttämön etuosaan Claudiuksen luo. He kääntyvät katsomaan häntä.

Polonius Herra, lähettiläät ovat onnellisesti palanneet Norjasta.*

Claudius Polonius, verraton sanantuoja!*

Polonius Olenko? Vannon että koko sielustani tahdon Jumalaa ja kuningasta palvella. Nyt luulen vainunneeni syyn prinssin hulluuteen.  

Poistuminen – jättäen Rosin ja Guilin.

Ros Haluan kotiin

Guil Älä anna heidän hämmentää sinua.

Ros Minä en sovi tänne –

Guil Pian me olemme taas kotona – selvillä vesillä – minä –

Ros Pääni ei kestä –

Guil Minä saan sinut pian kotiin ja -

Ros Tulen hulluksi –

Guil – hoidan sinut turvaan ja –

Ros (Murtuen, korkealta) Minä en sovi tänne en ymmärrä mitään! – Tämä päättyy huonosti, ajaudumme liian syvälle, kunnes päämme ei enää kestä, tämä ei voi loppua hyvin -

Guil (lohdutellen kuin lasta) No! …ja pian me olemme turvallisesti kotona… turvassa… (pikaisesti) Onko sinulle koskaan käynyt niin, että yhtäkkiä, ilman mitään syytä, et vain tiedä miten sana  – ’vaimo’ – tai ’talo’ – kirjoitetaan, koska kun kirjoitat sitä, tuntuu kuin et olisi koskaan edes nähnyt kirjaimia siinä järjestyksessä…?

Ros Muistan –

Guil Niin?

Ros Muistan kun ei ollut kysymyksiä.

Guil Kysymyksiä on ollut aina. Yhden sarjan vaihtaminen toiseen ei ole iso asia.

Ros Vastauksia. Kaikkeen oli ennen vastaus.

Guil Sinä olet unohtanut.

Ros (suuttuen) En ole unohtanut – kuinka muistin oman nimeni – ja sinun, aivan niin! Vastauksia oli kaikkialla minne vain katsoi. Se oli kaikki selvää – ihmiset tiesivät kuka minä olin, ja jos eivät, he kysyivät ja minä vastasin.

Guil Niin, ongelma on siinä että ne kaikki ovat… uskottavia, olematta vaistonvaraisia. Koko elämäsi elät niin lähellä totuutta että siitä tulee sumea piste silmäkulmassasi, ja kun joku tönäisee sitä niin että se muodostuu selkeiksi ääriviivoiksi, tuntuu kuin olisit joutunut hirvittävän väijytyksen kohteeksi. Mies ratsailla melkein koittaneessa aamussa, hakkasi ikkunaluukkuja ja huusi kaksi nimeä. Hän oli pelkkä hattu ja viitta joka leijui oman hengityksensä harmaassa pilvessä, mutta hän kutsui ja me tulimme. Se ainakin on varmaa – me tulimme.

Ros No sanonpa vaan että minä olen kyllästynyt tähän. Minä en välitä ollenkaan, joten päätä jo.

Guil Meillä ei ole valtaa tehdä mitään niin mielivaltaista. Emmekä tulleet tänne asti ristiäisiin. Kaikki se – on meidän edellämme. Mutta me olemme verrannollisen onnekkaita – meidät olisi voitu jättää tutkimaan koko inhimillisen termistön ala, kuin kaksi sokeaa miestä jotka ryöstävät myyjäiset omien muotokuviensa vuoksi… Ainakin meille on tarjottu vaihtoehtoja.

Ros No tästä lähtien –

Guil – Mutta ei valinnanvapautta.

Ros Sinä sait minut näyttämään naurettavalta tuolla.

Guil Minä näytin aivan yhtä naurettavalta.

Ros (tuskainen parahdus) Enkö voisi saada edes vähän johdonmukaisuutta!

Guil (matalalta, pisteliään retorisesti) Anna meille meidän päivittäinen naamiomme.

Ros (kuoleman väsyneenä) Haluan kotiin. (Liikkuu) Mistä me tulimme sisään? Olen menettänyt suuntavaistoni.

Guil Ainoa alku on syntymä ja ainoa loppu on kuolema – jos et voi luottaa siihen, mihin voit?

---

'*' Merkityt kohdat eivät ole itse suomentamiani vaan suoraan Eeva-Liisa Mannerin suomentamasta Shakespearen Hamlet näytelmästä.