Kaunis kuva umpikujasta

Menin tekemään uudenvuodenlupauksen että oikeasti tänä vuonna katson ne elokuvat jotka olen listannut katsottavaksi. Listoja on kaksi: ne jotka pitää katsoa ihan yleissivistyksen nimissä, ja ne joissa on joku kiva näyttelijä. Paha arvata kummasta listasta aloitin.

Gridlock’d 

Ihanan tiivis pätkä joka kertoi tismalleen sen tarinan joka oli tarpeen eikä lähtenyt liikaa rönsyilemään. Tupac Shakur ja Tim Roth esittävät kahta narkkaria, joiden ystävätär joutui yllättäen sairaalaan saatuaan yliannostuksen. He päättävät uudenvuodenlupauksena tehdä parannuksen ja hankkiutua kuiville. Valitettavasti se ei ole ihan niin helppoa.

Puolentoista tunnin ajan parivaljakko seikkailee pitkin kaupunkia yrittäen löytää paikkaa jossa päästä vieroitusohjelmaan mahdollisimman pian, mutta jokaiselta luukulta heidät passitetaan jonnekin muualle. Tilanteesta  tuli vahvasti mieleen joku vanha Asterix ja Obelix –piirroselokuva jossa gallialaisia juoksutetaan pitkin rakennusta täyttämässä lomaketta. Mielenyhtymä nosti tilanteen viihdearvoa.

Jossain vaiheessa Spoon (Tupac) ja Strech (Tim) saavat peräänsä ison huumepomon. Myös poliisi on pian kiinni heidän takalistossaan. Avun etsiminen muuttuu haastavammaksi, kun pitää olla varovainen missä näyttää naamansa. Jossain vaiheessa näyttääkin siltä että peli on pelattu, edes ammuttuina ja puukotettuina ensiavun tiskin nainen ei päästä heitä hoitoon ilman vuoronumeroa.

Elokuvan loppu jää mukavalla tavalla epäselväksi, jäin miettimään oliko kyseessä takauma vai siirtymä eteenpäin. Sekava seikkailu ja takaumat solmiutuvat yhteen ja viesti tulee selväksi:: ”Life is like a traffic jam”.

Näin selvää ja tiivistä viestiä välittävät elokuvat ovat aika harvassa, oikea merkitys on aina jossain kymmenen draamakerroksen alla ja vain kouluttautuneet elokuvatutkijat löytävät sen. Mutta tässä oli nimenomaan tarkoitus kertoa viihde-elokuvan kautta millainen kehä on yrittää päästä ylös pohjalta.

Siinä missä elokuva huvittaa se myös nostaa turhautumisen yhteiskuntatilanteeseen. Tietenkään elokuva ei voi täysin vastata todellisuutta, ja suomessa tuskin on mitenkään sama tilanne, mutta silti. Ei se voi koskaan olla helppoa. Huumeiden käyttäjiltä vaaditaan paljon tahdonvoimaa edes päätökseen, että haluaa lopettaa. Sitä ei helpota että kun se on tehty, valtio käskee odottamaan puoli vuotta edes jonkinlaiseen hoitoon. Eikö valtio halua että ihmiset pääsevät nousemaan huonosta tilanteestaan, vai eikö sitä vain kiinnosta? Miksi yleensä annetaan kuva että parannus on helppoa, vain oman päätöksen takana, jos se todellisuudessa on niin suuri rumba?

Katsomisen arvoinen elokuva, avartaa ja on samalla kelpo viihdettä.

Kymmenentuhattaneljä

Oioi blogiani on katseltu yli 10 000 kertaa ! Kiitokset kaikille jotka ovat tänne eksyneet olette ihania :3

jaja tein taas videon. Ei taidetta mutta ihan hyvin kun en ole ennen tälläisiä tehnyt.

Ja hyvää isänpäivää kaikille isille C:

Fuck you I won't do what you tell me

Tein videon koska awesome biisi ja luin jostain että Tim tykkää tästä bändistä ja sekä biisi että Tim on niin badass että ne oli pakko yhdistää. Kiitos ja kumarrus.

Dance fucker dance

Niin paljon kaikkea.

Mutta tärkein ensin: Tim Roth Tim Roth Tim Roth TIMROTHTIMROTH!!

Viimeiset pari viikkoa tiivistettynä. Ensin Reservoir dogs, ja Mr Orange ja isku päähän ja vatsaan ja rintaan ja pakkomielle.

6 elokuvaa viidessä päivässä, Maurice, joka ei sinänsä liittynyt mihinkään. Ihan vain koska muistin että se oli joskus katselulistalla. Brittien versio Brokeback mountainista, toisessa pääosassa Hugh Grant ja ihan vaan sen takia kannatti katsoa.

Sitten Legenda nimeltä 1900. Katsoin sen joskus ja se oli ihana, mutta sitten se vain jäi ja katosi ja unohtui. Mr. Tim Orange Roth pääosassa pianistina. Ihana rooli. Ihana elokuva. Ihana soundtrack – Ennio Morriconea.

Rosencrantz & Guidenstern ovat kuolleet, pääosissa Tim Roth ja Gary Oldman. Hämmentävä ja kummallinen elokuva, Hamletin lavasteissa seikkailevat kaksi koomista sivuhahmoa jotka pohtivat kuolemaa ja kinastelevat ja ovat söpöjä.

Ja yksi oikeasti hyvä youtubesta löydetty elokuva, Captives. Tim Roth on (pääosassa, yllätyitkö?) herkkä linnakundi joka rakastuu vankilan kauniiseen hammaslääkäriin. Oikeasti ihan mainitsemisen arvoinen romanttinen draama. Ja siihen liittyvä kiva youtuben Tim Roth tutorial opetus:

”If you think having sex in a public toilet is a dirty and depraved act, don’t knock it before you’ve tried it…

With Tim Roth.”

Ehdottomasti paras: Four rooms. Tim on niin jotain muuta kuin normaalissa roolissaan, sipsutteleva hotellipoika ja kuolleita huoria ja irronneita sormia ja rahaa ja Dirty Harryn aseen näköinen pyssy otsassa. Sellainen elokuva joka pitäisi katsoa sokerihuuruissa kaveriporukalla joskus kolmelta yöllä ja nauraa niin paljon ettei enää saa happea ja uskoo että pian silmissä pimenee mutta ei voi sulkea silmiään kun tuijottaa ruutua.

Ja sitten vielä pari huonoa elokuvaa, Virgin territory joka oli lähinnä hämmentävä koska Tim Roth oli se paha vanha mies jonka kanssa neito pakotettiin naimisiin (???). Se tosin kirvoitti keskustelun: Jos idolisi olisi hukkunut kaivoon, joisitko vettä jossa hänen ruumiinsa on lillunut? Vastaus: Totta helvetissä. Ja kuolisin onnellisena.

Viimeisenä Little Odessa. Ei oikein mitään hyvää. Eikä mitään erityisen huonoa. Ei lähtenyt lentoon mutta ei oikein uponnutkaan. Lähinnä nah.

Ps. Hyvästi elämä Tim ajoi minut tekemään Tumblrin.

----

ja ai niin, ihailijoiden pyynnöstä blogistani löytyy nyt "tykkää" nappi. (ja "en tykkää" ja "mitäs vittua")