Taas kulutin viikon elämästäni protulla, ihania sennuja
joista irtosi minullekin kaikkea jännää. Ihanan rento leiri jossa kaikki vaan
jotenkin meni ja oli kivaa, kaikki oli taas niin ihania.
Hassua lähteä suoraan ulkomaille, edes käymättä kotona. On
ikävä Tamperetta, mutta ehkä kuitenkin enemmän mahdollisuutta aktiiviseen
kommunikointiin elämäni uusien aurinkojen kanssa.
Saunanlämmityskeskustelussa tultiin ajatelleeksi, että protu
on kuin iso sukupuu. Kaikki on kuin serkkuja tai pikkuserkkuja tai kummitytön
siskonkaimoja, kaikki tuntee kaikki ja tulee keskenään toimeen. Viikossa puuhuni
kasvoi uusi oksa joka puhkesi kukkaan.
En muista koska viimeksi olisi ollut ihan tällainen olo:
nuutunut ja epätodellinen mutta samalla kaipaa joka suuntaan ja haluaa puhua ja
puhua. Hassu ikävän tunne joka löi ällikällä, olin unohtanut että se löytyy
tunneskaalastani.
Ja Ranska on mukava kupla, haluan olla täällä mutta haluan
olla siellä missä te kaikki joilla on jotain väliä, kliseisesti pidän teitä
ajatuksissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti