17. Joulukuuta

Guil asettelee Rosin selin toiseen näyttämön laitaan, kasvot Hamletin sisäänkäynnille.

Guil asettautuu hänen viereensä muutaman metrin päähän niin, että he suojaavat toisen puolen näyttämöstä kasvot vastakkaiseen suuntaan. Guil avaa vyönsä. Ros tekee samoin. He liittävät kaksi vyötä yhteen, ja pitävät niitä kiristettynä välissään. Rosin housut valuvat hitaasti alas. Hamlet tulee lavalle raahaten Poloniuksen ruumista. Hän tulee sisään takaa, tekee pienen kaaren ja poistuu samalta puolelta hieman edempää.

Ros ja Guil, pidellen vöitä kireänä, katsovat häntä hämmentyneenä.

Hamlet poistuu raahaten ruumista perässään. He löysentävät otettaan vöistä.

Ros Se oli lähellä.

Guil Yhdessä voi tehdä  mitä vain.

He erottavat vyöt: Ros vetää housunsa ylös.

Ros (Huolissaan – hän ottaa muutaman askeleen kohti Hamletin uloskäyntiä) Hän oli kuollut.

Guil Tietysti hän on kuollut!

Ros (kääntyy Guiliin päin) Kunnolla.

Guil (Vihaisena) Kuolema on kuolema, eikö niin?

Ros hiljenee. Tauko.

Ehkä hän palaa tätä kautta.

Ros alkaa riisua vyötään.

Ei, ei! – jos emme voi oppia kokemuksesta, minkä varaan voimme laskea?

Ros lopettaa. Tauko.

Ros Huuda hänelle.

Guil Luulin että emme olleet kiinnostuneet sellaisesta.

Ros (Huutaa) Hamlet!

Guil Älä ole absurdi.

Ros (Huutaa) Prinssi Hamlet!

Hamlet tulee sisään. Ros on tyrmistynyt.

Mitä olet tehnyt ruumiille, herra?

Hamlet Sekoitin sen tomuun, johon se kuuluu.

Ros Kerro meille missä se on, me jatkamme siitä, ja kannamme sen kappeliin

Hamlet En usko sitä.

Ros Usko mitä?

Hamlet Että voin luottaa sinun neuvoosi mutta en omaani. Sitä paitsi, saada käskyjä sieneltä, mitä kuninkaan pojan pitäisi vastata?

Ros Pidätte minua sienenä, prinssi?

Hamlet Kyllä, sir, imet kuiviin Kuninkaan kunnian, hänen ansionsa, hänen auktoriteettinsa. Mutta lopussa sellaisista palvelijoista on hänelle eniten hyötyä. Hän pitää heitä, kuin apina, leukansa kulmassa, ensimmäisenä jota maistetaan ja viimeiseksi nieltävänä. Kun hän tarvitsee tietojanne, se tapahtuu sinua puristamalla, ja, sieni, sitten olet taas kuiva.

Ros En ymmärrä, herra

Hamlet Hyvä niin. Viisas puhe on tyhmille korville.

Ros Prinssi, sinun on kerrottava meille missä ruumis on ja tultava kanssamme kuninkaan luo.

Hamlet Ruumis on kuninkaan luona, mutta kuningas ei ole ruumiin luona. Kuningas on asia –

Guil Asia, herrani -?

Hamlet Ei minkään. Viekää minut hänen luokseen.

Hamlet kävelee määrätietoisesti kohti yhtä reunaa. He kulkevat hänen mukanaan, saattaen. Juuri ennen kuin he pääsevät uloskäynnille, Hamlet, ilmeisesti huomaten Claudiuksen lähestyvän lavan takaa, taipuu matalaan ja laajaan kumarrukseen. Ros ja Guil kumartavat myös, Hamletin esimerkistä – suuri juhlallinen kumarrus viitat kietoutuneina heidän ympärilleen. Hamlet, kuitenkin, jatkaa liikettä käännökseen ja kävelee pois vastakkaiseen suuntaan. Ros ja Guil eivät päät alhaalla huomaa. Kukaan ei tule lavalle. He vilkaisevat ylöspäin ja huomaavat kumartavansa tyhjälle.

Claudius tulee lavalle heidän takaansa. Hänen ensimmäisillä sanoillaan Ros ja Guil ponnahtavat ylös ja kumartavat uudelleen.

Claudius Mitä nyt? Mitä on tapahtunut?

Ros Hän ei kerro, minne vei ruumiin. *

Claudius Mutta missä hän on?

Ros (pientä epäröintiä) Ulkona, odottaa vain käskyänne. *

Claudius (Liikahtaa) Tuokaa hänet tänne.

Käsky iskee Rosia otsaan, mutta se ei näy kuin hänen silmistään. Taas hän on vähän epäröivä. Ja sitten hän kääntyy päättäväisenä Guiliin päin.

Ros Hoi, tuo Prinssi sisään!

--

* Merkatut Eeva-Liisa Mannerin Hamlet suomennoksesta

Ja kyllä, 'sieni' on hyvä loukkaus. "Senkin vanha ruttuinen sieni!"

16. Joulukuuta

Hetken hiljaisuus, sitten paljon melua. Huutoja.. ’Kuningas nousee!’… ’Lopettakaa näytteleminen!’**… ja huutoja ’Valot, valot, valot!’

Kun valot syttyvät, muutaman sekunnin jälkeen, se tulee auringonvalona. Lava on tyhjä lukuun ottamatta kahta maassa makaavaa hahmoa suunnilleen samoissa asennoissa kuin kuolleet Vakoojat hetkeä aiemmin. Valon kirkastuessa, heidän voidaan nähdä olevan Ros ja Guil, lepäämässä melko mukavasti. Ros nousee kyynärpäidensä varaan ja varjostaa silmiään katsoakseen saliin. Lopulta:

Ros Tuon on siis oltava itä. Luulen että voimme olettaa niin.

Guil Minä en ala olettamaan mitään.

Ros Ei, olen varma. Tuo on aurinko. Itä.

Guil (Katsoo ylös) Missä?

Ros Katsoin kun se nousi.

Guil Ei… se valaisi koko ajan, näetkös, ja avasit silmäsi todella, todella hitaasti. Jos olisit katsonut tuonne taakse, vannoisit että se on itä.

Ros (nousee seisomaan) Olet pullollaan ennakkoluuloja.

Guil Minua on huijattu ennenkin.

Ros (katsoo yleisön yli) Kuulostaa tutulta.

Guil He odottavat näkevänsä mitä me aiomme tehdä

Ros Vanha kunnon itä.

Guil Heti kun liikahdamme, he vyöryvät sisään joka suunnasta, huutaen epämääräisiä ohjeita, hämmentäen meitä naurettavilla huomautuksilla, pompotellen meitä koko päivän ja sanoen nimemme väärin.

Ros on esittämässä vastalauseen mutta ei ole saanut edes suutaan kunnolla auki kun:

Claudius (lavan takaa – kiireisenä) Hoi, Guildenstern!

Guil makaa yhä maassa vatsallaan. Pieni tauko.

Ros ja Guil Sinua huudetaan…

Guil nousee raivokkaasti jaloilleen kun Claudius ja Gertrude astuvat sisään. He ovat epätoivoisia.

Claudius Ystävät, ottakaa muita avuksenne. Hamlet tappoi raivoissaan Poloniuksen, ja raahasi ruumiin pois äitinsä huoneesta. Etsikää hänet ja mielistelkää häntä. Tuokaa ruumis kappeliin. Pian! (**) (Hänen ja Gertruden kiirehtiessä pois) Tule, Gertrude, kokoamme viisaimmat ystävämme ja kerromme heille sekä mitä aiomme tehdä…

He ovat poissa. Ros ja Guil pysyttelevät liikkumattomina.

Guil No..

Ros Aikamoista…

Guil Jaa jaa

Ros Melkoista; todella. (nyökkää näennäisellä itsevarmuudella) Etsitään hänet. (Tauko.) Ja niin edelleen.

Guil Aivan.

Ros Niin. (Pieni tauko) No, se on askel oikeaan suuntaan.

Guil Et pitänyt hänestä?

Ros Kenestä?

Guil Hyvä luoja, toivottavasti meidän vuoksemme vuodatetaan enemmän kyyneliä!...

Ros No, se on edistystä eikö olekin? Jotain positiivista. Etsitään hänet. (Katsoo ympärilleen jalat paikoillaan) Mistä aloittaa..? (Ottaa askeleen sivulle ja seisahtaa).

Guil No, se on askel oikeaan suuntaan.

Ros Luuletko niin? Hän voi olla missä vain.

Guil Hyvä on – mene sinä sinne, minä menen tänne.

Ros Selvä.

He kävelevät kohti vastakkaisia laitoja. Ros seisahtuu.

Ei.

Guil pysähtyy.

Mene sinä tänne – minä menen sinne.

Guil Hyvä on.

He kävelevät toisiaan kohti, ristiin. Ros pysähtyy.

Ros Odota hetki.

Guil seisahtuu.

Ehkä meidän pitäisi pysyä yhdessä. Hän voi olla väkivaltainen.

Guil Hyvä huomio. Minä tulen mukaasi.

Guil kävelee toiselle puolelle Rosin luo. He kääntyvät lähteäkseen. Ros pysähtyy.

Ros Ei, minä tulen sinun mukaasi.

Guil Selvä.

He kääntyvät, kävelevät toiselle puolelle. Ros pysähtyy. Guil pysähtyy.

Ros Minä tulen sinun kanssasi, minun suuntaani.

Guil Selvä on

He kääntyvät ja ylittävät näyttämön. Ros pysähtyy, Guil pysähtyy.

Ros Tulin juuri ajatelleeksi. Jos me molemmat lähdemme, hän saattaa tulla tänne. Se olisi tyhmää, eikö niin?

Guil Hyvä on – minä jään, sinä menet.

Ros Hyvä.

Guil kävelee näyttämön keskelle.

Kuulehan.

Guil pyörähtää ympäri ja jatkaa kävelyä takaisin kohti Rosia joka lähtee kävelemään näyttämön etuosaan. He ohittavat toisensa. Ros pysähtyy.

Tulin juuri ajatelleeksi.

Guil pysähtyy.

Meidän kuuluisi pysyä yhdessä; hän voi olla väkivaltainen.

Guil Hyvä huomio.

Guil kävelee eteenpäin Rosin luo. He seisovat hetken liikkumatta alkuperäisillä paikoillaan.

No, ainakin pääsemme eteenpäin.

Tauko.

Guil Tosin, hän ei välttämättä tule.

Ros (hilpeästi) Kyllä hän tulee.

Guil Meillä olisi vähän selitettävää.

Ros Hän tulee. (Kävelee huolettomasti takanäyttämölle) Älä huoli – luota minuun – (katsoo ulos – kauhistuu) Hän tulee!

Guil Mitä hän tekee?

Ros Kävelee.

Guil Yksin?

Ros Ei.

Guil Kuka hänen kanssaan on?

Ros Se vanha mies

Guil Kävelemässä?

Ros Ei

Guil Ei kävelemässä?

Ros Ei.

Guil Aa. Tässä on mahdollisuus jos sellainen koskaan on. (Ja on yhtäkkiä hän on vauhdilla toimimassa) Anna hänen kävellä ansaan!

Ros Mihin ansaan?

Guil Seisot siinä! Älä päästä häntä ohitsesi!


--

** suoraan Paavo Cajanderin Hamlet suomennoksesta
(**) Paavo Cajanderin suomennoksesta muokattuna

15. Joulukuuta

He hurvittelevat aloittamaan seuraavan pantomiimiesityksen, joka sisältää Pelurin esittämässä  kiihtyvää tuskaa (Organisoitua, tyyliteltyä) johtaen innottomaan kohtaukseen Kuningattaren kanssa (vrt. ’Kaappikohtaus’ Shakespeare III näytös, 4. kohtaus) ja erittäin tyyliteltyyn uudistamiseen, kun Polonius puukotetaan kudelman takana (murhattu kuningas esittää Poloniusta) samalla kun Peluri jatkaa tauotonta selostustaan.

Peluri Lucianus, Kuninkaan veljenpoika… Setänsä hyväksikäyttämä ja äitinsä avioliiton murtama… Menettää järkensä… Ajaen hovin kaaokseen ja epäjärjestykseen vuorotellessaan katkeran melankolian ja rajattoman hulluuden välillä… Kallistuen itsetuhosta (poseeraus) ja murhanhimoisuuteen (Tässä hän tappaa Poloniuksen)… Lopulta hän kohtaa äitinsä, ja kiihottavan epäselvässä kohtauksessa – (jotakuinkin oidipaalinen syleily) anelee tätä katumaan ja peruuttamaan valansa.

Hän nousee ylös puhuen yhä.

Kuningas – (liikkuu kohti Myrkyttäjää/Kuningasta) syyllisyyden piinaamana – pelon kummittelemana – päättää lähettää veljenpoikansa Englantiin – ja luottaa kahteen hymyilevään rikostoveriinsa – ystäviin – hovimiehiin – ja kahteen vakoojaan -

Hän on pyörähtänyt ympäri tuodakseen yhteen Myrkyttäjän/Kuninkaan ja kaksi viittoihin sonnustautunutta Traagikkoa; Jälkimmäiset polvistuvat ja vastaanottavat Kuninkaalta kirjekäärön.

Antaen heille kirjeen esitettäväksi Englannin hoville - ! Ja niin he lähtevät – lautalla –

Kaksi vakoojaa asettautuvat Pelurin molemmille puolille, ja he kolme heiluvat samaan tahtiin, laivan liikkeiden mukaisesti; ja sitten peluri erkaantuu heistä.

– ja he saapuvat perille –

Toinen vakooja nostaa käden otsalleen ja katsoo horisonttiin.

– ja nousevat maihin – he esittäytyvät Englannin kuninkaan edessä – (Peluri pyörähtää ympäri) Englannin kuningas –

Kruunu tekee jäljellä olevasta näyttelijästä Englannin kuninkaan – joka on sama kuin näyttelijä joka esitti alkuperäistä murhattua Kuningasta.

Mutta missä on prinssi? Missä, tosiaan? Juoni tihenee – kohtalon ja kavaluuden aiheuttama käänne, on tuonut vakoojien käsiin kirjeen joka sisältä heidän oman kuolemansa!

Vakoojat esittävät kirjeen; Englannin kuningas lukee sen ja määrää heidät kuolemaan. He nousevat ylös Pelurin pyyhkäistessä pois heidän viittansa ennen teloitusta.

Petturit sortuvat omaan ansaansa? – vai jumalten uhreiksi? - Emme saa koskaan tietää!

Koko pantomiimi on ollut sujuvaa ja jatkuvaa, muta nyt Ros astuu edemmäs ja keskeyttää sen. Mikä saa hänet liikkumaan, on huomio, että kahdella vakoojalla on viittojensa alla tismalleen samanlaiset vaatteet kuin ne jotka ovat Rosin ja Guilin päällä, tosin nyt viittojen peitossa. Ros lähestyy ”omaa” vakoojaansa epäilevästi. Hän ei aivan ymmärrä miksi tämän vaatteet näyttävät tutuilta. Hän seisoo lähellä, koskettaa takkia, pohtivasti…

Ros No eikös se olekin -! Ei, odota hetki, älä sano – siitä on aikaa kun viimeksi – missä se oli? Aivan, muistankin, se oli – koska se oli? Tunnen sinut, enkö tunnekin? En koskaan unohda kasvoja – (Katsoo vakoojan kasvoja) … vaikkakaan en kyllä muista sinun. Hetken luulin – Ei, en tunne sinua, enhän? Kyllä, pelkään että olet väärässä. Olet sekoittanut minut johonkin toiseen.

Samalla Guil lähestyy toista Vakoojaa, kulmat pohtivasti rypyssä.

Peluri (Guilille) Tunnetko tämän näytelmän?

Guil En.

Peluri Teurastus – yhteensä kahdeksan ruumista. Se tuo meidän vahvuutemme esiin.

Guil (Kireänä, pikku hiljaa hermonsa menettäneenä koko pantomiimin ja selostuksen aikana) Sinä! – Mitä sinä tiedät kuolemasta?

 Peluri Siinä näyttelijät ovat parhaimmillaan. Heidän täytyy hyödyntää mitä tahansa lahjaa joka heille annetaan, ja heidän lahjansa on kuoleminen. He voivat kuolla sankarillisesti, koomisesti, ironisesti, hitaasti, yhtäkkisesti, ällöttävästi, viehättävästi, tai todella korkealta. Oma lahjani on laajempi. Erotan merkityksellisyyttä melodraamasta, merkityksellisyyttä jota siinä ei oikeastaan ole; mutta aina välillä, aiheen ulkopuolelta, siitä karkaa pieni valonsäde joka oikeasta kulmasta voi rikkoa kuolevaisuuden kuoren.

Guil Senkö he vain osaavat – kuolla?

Peluri Ei, ei – he tappavat kauniisti. Itse asiassa jotkut heistä tappavat paremmin kuin kuolevat. Loput kuolevat paremmin kuin tappavat. He ovat tiimi.

Ros Ketkä ovat mitäkin?

Peluri Siinä ei ole paljoa merkitystä.

Guil (peloissaan, halveksuen) Näyttelijät! Halvan melodraaman mekaanikot! Se ei ole kuolemaa! (hiljaisemmin) Te huudatte ja tukehdutte ja vajoatte polvillenne, mutta se ei tuo kuolemaa kenenkään kotiin – Se ei yllätä heitä ja saa heidän kalloihinsa kuiskausta joka sanoo – ’jonain päivänä sinä kuolet’. (Hän suoristautuu) Te kuolette niin usein, miten voitte olettaa heidän uskovan teidän kuolemaanne?

Peluri Päinvastoin, se on ainoa jota he uskovat. He ovat ehdollistuneet siihen. Minulla oli kerran näyttelijä joka oli tuomittu hirteen lampaan varastamisesta – tai karitsan, en muista kumman – joten sain luvan hirttää hänet kesken näytelmän – juonta piti muuttaa hieman, mutta ajattelin että se olisi tehokasta, tiedäthän – ja et uskoisi, mutta hän ei vain ollut uskottava! Epäilyksiään oli mahdoton poistaa – ja koko yleisön pilkatessa ja heitellessä pähkinöitä, koko juttu oli katastrofi! – hän vain itki koko ajan – ei ollenkaan niin kuin olisi pitänyt – vain seisoi siellä ja itki… Ei enää ikinä.

Hyvällä huumorilla hän on jo takaisin pantomiimiin: kaksi Vakoojaa odottamassa teloitusta Pelurin käsissä.

Yleisö tietää mitä odottaa, ja he ovat valmiita uskomaan vain siihen. (Vakoojille) Näyttäkää!

Vakoojat kuolevat melko yksityiskohtaisesti, ja aika hyvin.

Valo on alkanut lähteä, ja himmenee heidän kuollessaan ja Guilin puhuessa.

Guil Ei, ei, ei… olet ymmärtänyt aivan väärin… kuolemaa ei voi esittää. Sillä itsellään ei ole mitään tekemistä sen kanssa että sen näkee tapahtuvan – se ei ole kouristuksia ja verta ja naureskelua – ne eivät tee siitä kuolemaa. Se on vain mies joka ei palaa, siinä kaikki – nyt näet hänet, nyt et, se on ainoa tosiasia: täällä ensimmäisenä hetkenä, poissa seuraavana eikä koskaan palaamassa - uloskäynti, estämätön ja varoittamaton, katoaminen joka kerää painoa edetessään, kunnes, lopulta, se on kuolemasta painava.

Kaksi vakoojaa makaavat aloillaan, juuri näkyvillä. Peluri astuu eteenpäin ja heittää heidän viittansa heidän ruumiidensa päälle. Ros alkaa taputtaa, hitaasti.

Pimenee.

14. Joulukuuta - Kerroksia kerroksissa

Peluri (On ilmestynyt etunäyttämön kulmaan) Alfred!

Ros irrottaa ja pyörähtää ympäri. Hän on pidellyt kiinni Alfredista aamutakissaan ja vaaleassa peruukissaan. Peluri on yhä samassa paikassa. Ros tulee hänen luokseen. Peluri ei liikahda. He seisovat varpaat vastakkain.

Ros Anteeksi.

Peluri nostaa etummaista jalkaansa. Ros kumartuu laittamaan kätensä lattialle. Peluri laskee jalkansa. Ros huudahtaa ja hypähtää kauemmas.

Peluri (Vakavana) Olen pahoillani.

Guil (Rosille) Mitä hän teki?

Peluri Laskin jalkani.

Ros Käteni oli sen alla!

Guil Laitoit kätesi hänen jalkansa alle?

Ros Minä –

Guil Miksi ihmeessä?

Ros Luulin – (Tarraa Guiliin) Älä jätä minua!

Hän juoksee uloskäynnille. Kuninkaaksi pukeutunut Traagikko tulee lavalle. Ros perääntyy, juoksee vastakkaiseen laitaan. Kaksi rooliasuista Traagikkoa tulee lavalle. Ros yrittää uudelleen, mutta taas uusi Traagikko tulee tielle, ja Ros palaa keskelle näyttämöä. Peluri lyö kätensä yhteen kaikkitietävästi.

Peluri Noin! Meillä ei ole paljoa aikaa.

Guil Mitä te teette?

Peluri Pukuharjoitukset. Nyt jos te kaksi voisitte mennä vähän taemmas… noin… hyvä. (Traagikoille) Ovatko kaikki valmiita? Ja herran tähden muistakaa mitä olemme tekemässä. (Rosille ja Guilille) Käytämme aina pitkälti samoja rooliasuja, ja he unohtavat missä heidän pitäisi olla, ymmärrättehän… Lakkaa kaivamasta nenääsi, Alfred. Kun Kuningattarien pitää tehdä niin he tekevät sen verissä periytyvällä älyllinesellä prosessilla… Hyvä. Hiljaisuus! Aloitamme!

Näyttelijä-kuningas Jo kolmekymment’ aurinkoa nyt maan, meren… *

Peluri hyppää kiukkuisena pystyyn.

Peluri Ei, ei, ei! Pantomiimi ensin, teidän kirottu korkeutenne! (Rosille ja Guilille) He ovat vähän ruosteessa, onnistuvat aina ihanasti kuolemissa – se tuo esiin heidän runollisuutensa.

Guil Kuinka mukavaa.

Peluri Ei ole mitään vähemmän vakuuttavaa kuin epäuskottava kuolema.

Guil Varmasti.

Peluri taputtaa käsiään.

Peluri Ensimmäinen näytös – asemiin nyt

Pantomiimiesitys. Pehmeää musiikkia nauhurista. Näyttelijä-kuningas ja näyttelijä-kuningatar syleilevät. Kuningatar polvistuu ja vakuuttelee miestä. Kuningas nostaa hänet pystyyn ja taivuttaa päänsä tämän kaulalle. Kuningas asettuu makaamaan. Kuningatar, nähden tämän olevan unessa, poistuu.

Guil Mitä varten tämä pantomiimi on?

Peluri No, se on oikeastaan väline – se tekee sitä seuraavan toiminnan enemmän tai vähemmän ymmärrettäväksi; Ymmärräthän, me olemme sidottuna kieleen joka korvaa epämääräisyydellä sen missä se on tyylillisesti vajaa.

Pantomiimiesitys (jatkuu) – toinen saapuu. Hän ottaa Nukkujan kruunun ja suutelee sitä. Hän oli tuonut mukanaan pienen pullon nestettä. Hän kaataa myrkyn nukkujan korvaan, jättää tämän. Nukkuja kouristelee sankarillisesti, kuollen.

Ros Kuka tuo oli?

Peluri Kuninkaan veli ja prinssin setä.

Guil Ei kovin veljellistä

Peluri Ei kovin hyväntahtoista, kun tarina etenee.

Kuningatar palaa, liikahtaa kiihkeästi löytäessään Kuninkaan kuolleena. Myrkyttäjä palaa taas, mukanaan kaksi muuta (muut viitoissa). Myrkyttäjä näyttää lohduttavan Kuningatarta. Kuolleen ruumis kannetaan pois. Myrkyttäjä kosiskelee kuningatarta lahjoilla. Tämä torjuu hänet ensin, mutta lopulta vastaanottaa hänen rakkautensa. Pantomiimi loppuu, ja silloin kuuluu kärsivän naisen itkua ja Ophelia tulee esiin, aivan perässään Hamlet hysteerisessä tilassa huutaen tytölle, piirittäen häntä, molemmat keskellä näyttämöä.

Hamlet Olen saanut tarpeekseni! *

Ophelia laskeutuu polvilleen nyyhkyttäen.

Jo riittää avioliitot! (Hänen äänensä painuu puhuessaan Traagikoille, jotka ovat jähmettyneet) Ne jotka ovat jo naimisissa (hän kumartuu lähelle Näyttelijä-Kuningatarta ja Myrkyttäjää, puhuen hiljaisella äänellä) kaikki paitsi yksi (Hän hymyilee heille pikaisesti ja ilottomasti, ja perääntyy, kapinoiden taas viimeisillä sanoillaan.) Loput pysykööt naimattomina. (Hänen poistuessaan Ophelia horjuu takanäyttämölle, Hamlet lausuu häneen korvaansa terävän lauseen) Painu porttolaan! *

Hamlet poistuu. Ophelia polvistuu takanäyttämöllä nyyhkyttäen juuri ja juuri kuuluvasti. Hiljaisuus.

Näyttelijä-Kuningas Jo kolmekymment’ aurinkoa nyt maan, meren… *

Claudius tulee lavalle mukanaan Polonius ja menee Ophelian luokse nostamaan tämän jaloilleen. Traagikot hyppäävät takaisin päät taivutettuina.

Claudius Tuo ei ole lemmenhulluutta. Eikä puheensakaan, vaikka onkin outo, hulluuteen vielä viittaa. Jotain muuta hän hautoo mielessään, ja jos se puhkeaa, vaaraksi se on meille. Sen estääkseni lähetän hänet heti Englantiin… *

Puheen mukana kaikki kolme – Claudius, Polonius ja Ophelia – katoavat näkyvistä. Peluri liikkuu, taputtaen käsiään saadakseen huomiota.

Peluri Herrat! (He kääntyvät katsomaan häntä) Se ei vaikuta toimivan. Emme saa ollenkaan oikeaa tunnelmaa. (Guilille) Mitä ajattelit?

Guil Mitä minun olisi pitänyt ajatella?

Peluri (Traagikoille) Ette saa viestiä läpi!

Ros oli kävellyt puoleenväliin Ophelian luo; hän tulee takaisin.

Ros Minusta tuo ei näyttänyt rakkaudelta.

Guil Taas alkupisteessä…

Peluri (Traagikoille) Se oli sotku.

Ros (Guilille) Iltaa vasten se tulee olemaan kaaos.

Guil Pysy takana – me olemme katselijoita.

Peluri Toinen näytös! Asemiin!

Guil Eikö tuo ollut lopetus?

Peluri Kutsutko tuota lopetukseksi? – kun käytännössä kaikki ovat hengissä? Jumalan nimeen ei – kuolleen ruumiisi yli.

Guil Miten tuo pitäisi ottaa?

Peluri Makuu-asennossa. (Hän nauraa lyhyesti ja hetkessä on taas kuin ei olisi eläissään nauranut) Kaikessa taiteessa on suunnitelma työssään - varmaankin tiedät sen? Kaiken tapahtuvan on tapahduttava esteettiseen, moraaliseen ja loogiseen johtopäätökseen.

Guil Ja mikä se on, tässä tapauksessa?

Peluri Se ei koskaan muutu – me tähtäämme kohtaan jossa kaikki jotka ovat merkitty kuolemaan, kuolevat.

Guil Merkitty?

Peluri ’Ansion’ ja ’traagisen ironian’ välillä meille on annettu aika paljon pelivaraa meidän erityiselle taidollemme. Yleisellä tasolla, asiat ovat menneet niin pitkälle kun ne voivat mennä, kun asiat ovat menneet suunnilleen niin pahaksi kun ne voivat mennä. (Hän alkaa hymyillä)

Guil Kuka päättää?

Peluri Päättää? Se on kirjoitettu.

(Hän kääntyy pois. Guil tarraa tähän ja vetää hänet takaisin väkivaltaisesti. Hermostumatta) No, jos aiot olla hienotunteinen, emme huomaa toisiamme pimeässä. Viittaan suulliseen perinteeseen. Niin sanoakseni.

Guil irrottaa otteensa.

Olemme Traagikkoja, ymmärräthän. Seuraamme ohjeita – siihen ei liity minkäänlaista valintaa. Pahat loppuvat ilottomasti, hyvät onnettomasti. Sitä tragedia tarkoittaa. (Huudahtaen) Asetelmat!

Traagikot ovat asettuneet pantomiimin jatkoa varten; joka tässä tapauksessa tarkoittaa rakkauskohtausta, seksuaalista ja intohimoista, Kuningattaren ja Myrkyttäjän/Kuninkaan välillä.

Peluri Toimintaa!

Rakastavaiset aloittavat. Peluri osallistuu antamalla Rosille ja Guilille suoran kommenttiraidan.

Murhattuaan veljensä ja kosiskeltua lesken – myrkyttäjä nousee valtaan! Tässä näemme kuinka hän ja hänen kuningattarensa antavat vallan rajattomalle himolleen! Nainen ei vain tiedä että mies jota syleilee - !

Ros Kuules – tämä – Ei! Ette te voi tehdä noin!

Peluri Miksi emme?

Ros No, todellakin – Tarkoitan, ihmiset haluavat viihtyä – he eivät odota näkevänsä alhaista ja turhaa saastaa.

Peluri Olet väärässä – sitä he odottavat! Murhaa, viettelystä ja insestiä – mitä sinä haluat – vitsejä?

Ros Haluan hyvän tarinan jossa on alku, keskikohta ja loppu.

Peluri (Guilille) Entä sinä?

Guil Arvostaisin enemmän taidetta joka peilaa elämää, jos sillä on mitään väliä.

Peluri En minä välitä, herra. (Painiskeleville Rakastavaisille) Noniin, ei tarvitse omistautua enempää. (He nousevat ylös – Guilille) Minä menen ihan pian lavalle. Lucianus, kuninkaan veljenpoika!(Kiinnittää huomionsa Traagikkoihin) Seuraava!

---

* merkkaukset Mannerin Hamletista

13. Joulukuuta - Epätoivo

Ros (Kärttyisesti) Ei hetkenkään rauhaa! Sisään ja ulos, tänne ja pois, heitä tulee joka suunnasta.

Guil Et ole koskaan tyytyväinen

Ros He saavat meidät koko ajan kiinni… Miksemme me voi vain ilmestyä heidän luokseen?

Guil Mikä ero siinä on?

Ros Minä lähden.

Ros vetää viitan ylleen. Guil ei kiinnitä häneen huomiota. Epävarmana Ros lähtee kohti takanäyttämöä. Hän katsoo sivuille ja palaa nopeasti takaisin.

Hän tulee.

Guil Mitä hän tekee?

Ros Ei mitään.

Guil Pakko hänen on jotain tehdä.

Ros Hän kävelee.

Guil Käsillään?

Ros Ei, jaloillaan.

Guil Ilkosillaan?

Ros Täyissä pukeissa.

Guil Myyden toffeeomenoita?

Ros En ainakaan huomannut.

Guil Mutta voit olla väärässä?

Ros Epäilen.

Tauko.

Guil Miten ihmeessä meidän pitäisi päästä keskusteluun hänen kanssaan.

Hamlet astuu takanäyttämölle ja pysähtyy. punnitsee tilanteensa plussia ja miinuksia.

Ros ja Guil katselevät häntä.

Ros Kuitenkin, luulisin että tätä voisi pitää sattumana… voisi hyvin… puhutella häntä… Kyllä, sanoisin että ehdottomasti sattumaa… Jotain suoran epävirallisen lähestymisen rajoissa… Mies miehelle… suoraa puhetta… No, kerrohan mistä tässä on kyse… Tyylisesti. Kyllä. Kyllä, näyttää siltä että tässä pitää ottaa kiinni molemmin käsin, sanoisin… Jos minulta kysytään.. Älä katso lahjahevosta suuhun ennen kuin näet sen silmän valkuaiset ja niin edelleen.

Hän kävelee kohti Hamletia mutta hänen hermonsa pettävät ja hän tulee takaisin.

Tunnemme liikaa kunnioitusta, se on meidän ongelmamme. Heti kuin vain pyydetään, olemme heidän käytettävissään.

Ophelia astuu sisään mukanaan rukouskirja ja sen uskonnollinen kulkue.

Hamlet Kaunis neito, kai muistat rukouksissa myös minun syntejäni? *

Kuullessaan hänen äänensä tyttö pysähtyy, Hamlet kirii hänen rinnalleen.

Ophelia Rakas prinssi, miten olette voineet? *

Hamlet Nöyrimmästi: hyvin, hyvin, hyvin. *´

He katoavat puhellen pois lavalta.

Ros Kuin eläisi yleisessä puistossa!

Guil Vaikuttavaa. Niin, luulin että sinun suora tuttavallinen lähestymisesi vesittäisi koko jutun. Jos saan ehdottaa – suu kiinni ja istu alas. Lakkaa olemasta tuollainen jääräpää.

Ros (Lähes itkee) Minä en suostu sietämään sitä!

Naisen hahmo, ilmeisesti Kuningatar, astuu näyttämölle. Ros marssii hänen taakseen, laittaa kätensä tämän silmille ja sanoo epätoivoisen kevyellä sävyllä.

Arvaa kuka?!

---

* merkityt on Eeva-Liisa Mannerin Hamlet suomennoksesta

12. Joulukuuta - Elämä laatikossa

Ros lyö kätensä yhteen ja huutaa vastakkaiseen laitaan.

Ros Seuraava!

Mutta kukaan ei tule.

Guil Mitä sinä odotit?

Ros Jotain.. Jotakuta… En mitään.

He istuvat kasvot eteenpäin.

Onko sinulla nälkä?

Guil Ei, onko sinulla?

Ros (miettii) Ei. Muistat sen kolikon.

Guil En

Ros Luulen että hukkasin sen.

Guil Minkä kolikon?

Ros En muista ihan tarkkaan

Tauko

Guil Ai, sen kolikon… Ovelaa.

Ros En muista miten tein sen.

Guil Se luultavasti tulee sinulle luonnostaan

Ros Kyllä, minulla on tässä katseenvangitsija.

Guil Tee se uudelleen.

Pienoinen tauko.

Ros Meillä ei ole siihen varaa.

Guil Totta, on ajateltava tulevaisuutta.

Ros Se on ihan tavallista

Guil Että sellainen on. Sellainen on kuitenkin koko ajan... nyt… ja nyt… ja nyt…

Ros Se voisi jatkua ikuisesti. No, ei nyt varmaankaan ikuisesti. (Tauko.) Ajatteletko itseäsi koskaan oikeasti kuolleena, makaamassa laatikossa jossa on kansi päällä?

Guil En.

Ros En minäkään, oikeastaan… Se on hölmö syy masentumiseen. Tarkoitan, että sitä ajattelee kuin olisi elävänä laatikossa, ja unohtaa aina ottaa huomioon että on kuollut… jossa pitäisi olla eroa… eikö pitäisikin? Tarkoitan, et koskaan tietäisi olevasi laatikossa, niinhän? Se on kuin olisi unessa laatikossa. En minä kyllä haluaisi nukkua laatikossa, huomaathan, en ilman ilmaa –  ensinnäkin heräisit kuolleena, ja missä olisit? Muualla kuin laatikossa. Rehellisesti sanoen, siitä osasta minä en pidä. Siksi en ajattele sitä…

Guil liikahtaa levottomasti, vetäen viittaansa ympärilleen.

Koska olisit avuton, etkö olisikin? Sillä tavalla sullottuna laatikkoon, siis, olisithan siellä ikuisesti. Vaikka ottaisi huomioon tosiasian että on kuollut, oikeastaan… kysy itseltäsi, mitä jos kysyisin sinulta – aion nyt sulloa sinut tähän laatikkoon, oletko mieluummin elossa vai kuollut? Luonnollisesti, olisit mielummin elossa. Elämä laatikossa on parempi kuin ei elämää lainkaan. Olettaisin. Ainakin olisi mahdollisuus. Voisit maata siellä ajatellen – no, ainakaan en ole kuollut! Kohta joku koputtaa kanteen ja käskee minua tulemaan ulos. (hakkaa lattiaa nyrkeillään) ’Hei sinä kukaikinä! Tule pois sieltä!’

Guil (hyppää rajusti pystyyn) Ei sinun tarvitse hakata sitä kuoliaaksi!

Tauko.

Ros En ajattelisi sitä jos olisin sinä. Siinä vain masentuisi. (Tauko.) Ikuisuus on kamala ajatus. Siis, mihin se loppuu? (Tauko, sitten iloisesti) Kaksi varhaista kristittyä sattuivat tapaamaan taivaassa. ’Jopas Saul tarsolainen!’ toinen huusi. ’Mitä sinä täällä teet?’… ’ Tarsoalainen, pah’, toinen vastasi. ’Minä olen jo Paavali’ (Nousee levottomasti ja heiluttaa käsivarsiaan) He eivät välitä. Me emme ole minkään arvoisia. Voisimme pysyä hiljaa kunnes kasvomme vihertävät, he eivät tulisi.

Guil Sininen, punainen.

Ros Kristitty, muslimi ja juutalainen sattuivat tapaamaan suljetulla vaunulla… ’Silverstein!’ huusi juutalainen, ’Kuka on ystäväsi?’ … ’Hänen nimensä on Abdullah’, muslimi vastasi, ’mutta hän ei ole ystäväni, sen jälkeen kun hän vaihtoi uskoa’. (Hän nousee taas, polkee jalkaa ja huutaa laitoihin) No niin, me tiedämme että olette siellä! Tulkaa tänne juttelemaan! (Tauko.) Meillä ei ole minkäänlaista valtaa. Ei minkäänlaista… (Hän astahtaa) Millainenkohan oli hetki, kun kuolemasta tiesi ensimmäisen kerran? Sellainen on täytynyt olla, hetki lapsuudessa, kun ensimmäisen kerran oivalsi, ettei ole täällä ikuisesti. Sen on täytynyt olla järkyttävää – aina muistissa. Ja silti en muista sitä. En koskaan oivaltanut sitä. Mitä siitä pitäisi ajatella? Jo syntymässä meidän on täytynyt olla tietoisia, että tulemme kuolemaan. Ennen kuin tiedämme sille sanaa, ennen kuin tiedämme että on sanoja, sieltä me tulimme, verisinä ja rääkyvinä mukanamme tieto että kaikilla maailman rajoilla on vain yksi suunta, ja sen ainoa mitta on aika. (Hän pohtii, tullen epätoivoisemmaksi ja kiivaammaksi) Hindu, buddhalainen ja leijonankesyttäjä sattuvat tapaamaan sirkuksessa Indokiinan rajalla. (Hän huudahtaa) He käyttävät meitä hyväkseen! No, minä en hyväksy sitä! Jatkossa, se huomioidaan. (Hän pyörähtää taas katsoakseen näyttämän laitoihin) Pysykää sitten poissa! Kiellän ketään tulemasta! (Kukaan ei tule – Hengittäen raskaasti) Nyt on parempi…

Heti perään hänen takanaan astuu sisään mahtava kulkue, mukanaan Claudius, Gertrude, Polonius ja Ophelia. Claudius ottaa Rosin käsikynkkään ja on välittömästi syvällä keskustelusta: Asiayhteys on Shakespeare III näytös, 1. kohtaus. Guil katsoo yhä yleisöön kun Claudius, Ros ja muut kävelevät takanäyttämölle ja kääntyvät.

Guil Kuolema josta seuraa ikuisuus… Pahin molemmista sanoista. Se on kamala ajatus.

Hän kääntyy takanäyttämölle päin juuri ajoissa johtaakseen keskustelua Claudiuksen kanssa. Gertrude ja Ros kävelevät toiseen suuntaan.

Gertude Ottiko hän teidät hyvin vastaan?

Ros Kuin herrasmiehen kuuluukin

Guil (Palaa ajassa keskustelunavaukseen) Vaikka väkinäisen tuntuisesti *

Ros (Valkoinen valhe ja hän tietää ja huomaa sen, ehkä kiinnittäen Guilin huomion) Ja vaikka saita oli puheissaan, hän ei kysymyksiä kiertänyt *

Gertrude Kutsuitteko hänet huvituksiin? *

Ros Matkalla sattumalta kohtasimme kiertävän teatteriseurueen, siitä kerroimme, hän ilahtuvan näytti. Seurue on nyt täällä. Luultavasti näytös on tänä iltana. *

Polonius Totta, majesteetti. Teidät molemmat on kutsuttu esitystä katsomaan. Hamlet pyysi välittämään kutsun. *

Claudius Tulemme mielihyvin. Hauska kuulla ettei Hamlet ole poikkiteloin. Mainiota, herrat, häntä rohkaiskaa tällä tiellä. *

Ros Kyllä, herrani.

Claudius (Ohjaten saattuetta pois) Mene, puolisoni, sinäkin. Olemme salaa järjestäneet niin, että Hamlet kohtaa Ophelian kuin sattumalta…

Ophelia ja Gertrud poistuvat.

---

* merkityt suoraan Eeva-Liisa Mannerin Hamlet suomennoksesta

11. Joulukuuta - Epävarmuus

Peluri Meillä on täällä jo jalansija. Ja on aina ollut.

Guil Olette esiintyneet hänelle ennenkin?

Peluri Kyllä, herra.

Ros Ja mikä on hänen mieltymyksensä?

Peluri Klassinen.

Ros Tyylikästä!

Guil Mitä te esitätte?

Peluri ’Gonzagon murhan’

Guil Täynnä hienoa rytmitystä ja ruumiita.

Peluri Kopioitu laittomasti italialaisilta…

Ros Mistä se kertoo?

Peluri Se kertoo kuninkaasta ja kuningattaresta…

Guil Eskapismia! Mitä muuta?

Peluri Verta –

Guil – rakkautta ja retoriikkaa.

Peluri Kyllä. (lähdössä)

Guil Minne sinä olet menossa?

Peluri Voin tulla ja mennä kuten haluan.

Guil Olet selvästi mies joka tietää mitä tekee.

Peluri Olen ollut täällä ennenkin

Guil Me yritämme vielä sopeutua

Peluri Minun pitäisi keskittyä että te ette menetä järkeänne

Guil Puhutko kokemuksesta?

Peluri Ennakkotapaus.

Guil Olet ollut täällä ennenkin.

Peluri Ja tiedän mistä suunnasta tuulee.

Guil Toimimme kahdella tasolla, niinkö?! Ovelaa! Oletan että se tulee sinulle luonnostaan, olethan niin sanotusti alalla.

Pelurin vakava ilme ei värähdä. Hän on taas lähdössä. Guil pysäyttää hänet toisen kerran.

Totuus on että arvostamme seuraasi, halusta johonkin muuhun. Meidät on niin paljon jätetty omien neuvojemme varaan - jossain vaiheessa toivottaa tervetulleeksi toisen varaan jäämisen epävarmuuden.

Peluri Epävarmuus on normaali tila. Ette ole mitenkään erityisiä.

Hän on taas lähdössä. Guil polttaa päreensä.

Guil Mutta herra Jumala mitä meidän on tarkoitus tehdä!

Peluri Rentoutukaa. Reagoikaa. Niin ihmiset toimivat. Et selviä elämästä jos kyseenalaistat tilanteesi joka käänteessä.

Guil Mutta emme tiedä mistä on kyse, tai mitä tehdä itsellämme. Emme tiedä miten toimia.

Peluri Olkaa luonnollisia. Ainakin tiedätte miksi olette täällä.

Guil Me tiedämme vain mitä meille on kerrottu, ja se on tarpeeksi vähän. Mistä me tiedämme onko se edes totta.

Peluri Mistä kukaan tietää onko mikään. Kaikkeen on luotettava; totuus on vain sitä joka otetaan totuutena. Se on elämisen valuuttaa. Sen takana ei ehkä ole mitään, mutta sillä ei ole merkitystä niin kauan kuin sitä kunnioitetaan. Oletusten mukaan toimitaan. Mitä te oletatte?

Ros Hamlet ei ole oma itsensä, sisältä eikä ulkoa. Meidän on selvitettävä mikä häntä vaivaa.

Guil Hän ei anna itsestään paljoa.

Peluri Kuka näinä päivinä antaa.

Guil Hän on – raskasmielinen.

Peluri Raskasmielinen?

Ros Hullu.

Peluri Millä tavoin hullu?

Ros Aivan. (Guilille) Millä tavoin hullu?

Guil Ehkäpä enemmän äreä, kuin hullu.

Peluri Raskasmielinen.

Guil Pahantuulinen.

Ros Hänellä on tuulia.

Peluri Äreydestä?

Guil Hulluudesta. Kuitenkin.

Ros Kovin.

Guil Esimerkiksi.

Ros Hän puhuu itsekseen, mikä saattaa olla hulluutta.

Guil Jos hän ei puhuisi järkeviä, niin kuin nyt

Ros Mikä viittaa päinvastaiseen

Peluri Mistä?

Lyhyt tauko.

Guil Luulen että ymmärrän. Mies joka puhuu järkeviä itselleen ei ole yhtään hullumpi kuin mies joka puhuu järjettömiä muille.

Ros Tai yhtä hullu.

Guil Tai yhtä hullu.

Ros Ja hän tekee molempia.

Guil Siinä se sitten on

Ros Selväjärkinen kuin seinäkello

Tauko

Peluri Miksi?

Guil Aivan. (Rosille) Miksi?

Ros Juuri niin

Guil Juuri mitä?

Ros Juuri siksi

Guil Juuri miksi mitä?

Ros Mitä?

Guil Miksi?

Ros Miksi mitä, tarkalleen?

Guil Miksi hän on hullu?!

Tauko

Peluri Vanha mies luulee olevansa rakastunut tyttäreensä.

Ros (Kauhistuneena) Hyvä Luoja! Tämä menee ihan yli hilseen.

Peluri Ei, ei, ei – hänellä ei ole tytärtä – vanha mies luulee hänen olevan rakastunut hänen tyttäreensä.

Ros Vanha mies on?

Peluri Hamlet, rakastunut vanhan miehen tyttäreen, tai niin vanha mies uskoo.

Ros Oi! Nyt siinä alkaa olla järkeä! Yksipuolista himoa!

Peluri liikkuu.

Guil (Fasistisesti) Kukaan ei poistu tästä huoneesta! (Tauko, vaisusti) Ilman erittäin hyvää syytä.

Peluri Miksi ei?

Guil Kaikki tämä ympäriinsä vaeltelu alkaa olla ihan liian mielivaltaista – Alan piakkoin menettää otteeni. Tästä eteenpäin järki vallitsee.

Peluri Minulla on repliikkejä opeteltavaksi.

Guil Hyväksytty!

 Peluri kulkee yhteen siivistä.

10. Joulukuuta - Ihmisen vastakohta

Guil (Luovuttaen) Joku voi tulla sisään. Sen varaanhan me loppujen lopuksi laskemme. Pohjimmiltaan.

Reilu tauko.

Ros Ehkä he ovat kiireessä tallanneet toisensa kuoliaaksi… Huuda heitä. Jotain provosoivaa. Herätä heidän kiinnostuksensa.

Guil Pyörät on laitettu pyörimään, ja niillä on oma paikkansa, johon me olemme… tuomitut. Jokaista liikettä määrää edellinen – se on järjestyksen merkitys. Jos alamme toimimaan sattumanvaraisesti, syntyy vain kaaos; koska jos me satumme, vain satumme löytämään, tai edes epäilemään, että meidän oma-aloitteisuutemme on osa heidän järjestystään, tiedämme olevamme hukassa. (Hän istuu.) Tang dynastian kiinalainen –  joka on itsessään filosofi – uneksi olevansa perhonen, ja siitä hetkestä eteenpäin hän ei ollut koskaan aivan varma etteikö hän ollut perhonen joka uneksi olevansa kiinalainen filosofi. Kadehdi häntä; kaksinapaisessa varmuudessaan.

Reilu tauko. Ros hypähtää pystyyn ja mylvähtää yleisölle.

Ros Tulta!

Guil hyppää pystyyn.

Guil Missä?

Ros Kaikki hyvin – demonstroin sananvapauden väärinkäyttöä. Todistaakseni että se on olemassa. (Hän katsoo yleisöä, ainakin siihen suuntaan, halveksuvasti – sitten muihin suuntiin, ja taas eteen.) Ei elettäkään. Heidän pitäisi palaa kuoliaaksi saappaissaan.

Ros ottaa pussistaan yhden kolikoistaan. Heittää. Ottaa kiinni. Katsoo sitä. Laittaa sen takaisin.

Guil Mikä se oli?

Ros Mitä?

Guil Kruuna vai klaava?

Ros Ai. En katsonut.

Guil Katsoitpas.

Ros Ai, katsoinko? (Hän ottaa kolikon ja tarkkailee sitä) Olet oikeassa – niin taisin tehdä.

Guil Mikä on viimeisin asia jonka muistat?

Ros En haluaisi tulla muistutetuksi siitä.

Guil Ylitämme siltamme kun tulemme niiden luokse, ja poltamme ne takanamme, ilman mitään näyttöä etenemisestämme paitsi muisto savun hajusta, ja oletus että kerran silmämme kostuivat.

Ros lähestyy häntä pirteästi, pidellen kolikkoa sormensa ja peukalonsa välissä. Hän peittää sen toisella kädellään, vetää nyrkkinsä erilleen ja ojentaa niitä Guilille. Guil katsoo niitä. Osoittaa vasenta kättä, ja Ros avaa sen näyttääkseen sen olevan tyhjä.

Ros Ei.

Sama toistuu. Guil osoittaa taas vasenta kättä. Ros näyttää sen olevan tyhjä.

Tuplahuijaus!

Sama toistuu – Guil koskettaa ensin toista kättä, sitten toista kättä, nopeasti. Ros huolimattomasti näyttää että molemmat ovat tyhjiä. Ros nauraa Guilin kääntyessä takanäyttämölle. Ros lakkaa nauramasta ja katselee jalkojensa ympärille, taputtelee vaatteitaan, ymmällään.

Hänet keskeyttää Polonius joka astuu takanäyttämölle perässään Hamlet ja Traagikot.

Polonius (Tulee sisään) Tulkaa, herrat

Hamlet Seuratkaa häntä, ystävät. Kuulemme huomenna näytelmän.

Kommentoi Pelurille, joka kulkee Traagikoista viimeisenä.

Kuulkaahan, vanha veikko, osaatteko esittää Gonzagon murhan? *

Peluri Kyllä, herra.

Hamlet Haluamme nähdä sen huomisiltana. Ja jos tarvitaan, voitte kai opetella kahdentoista tai kuudentoista rivin lisäyksen, jonka minä kirjoitan ja sovitan näytelmään. Käykö?*

Peluri Kyllä, herra.

Hamlet Hyvä. Seuraa tuota herraa, ja varo pilkkaamasta häntä.

Peluri ylittää takanäyttämöä, ja huomioi Rosin ja Guilin. Pysähtyy. Hamlet ylittää etunäyttämöä ja puhuttelee heitä hengähtämättä välillä.

Hamlet Ystäväni, jätän teidät iltaan saakka. Olette tervetulleita Elisnoreen.

Ros Hyvä, herrani.

Hamlet poistuu.

Guil Olette siis vaihtaneet kuulumisia.

Peluri (Kylmästi) Emme vielä, herra.

Guil Nyt, varo puheitasi, tai saatamme repiä kielesi irti ja heittää sinusta loput menemään, kuin satakielen Roomalaisista juhlista.

Ros Veit sanat suustani.

Guil Et keksisi sanottavaa.

Ros Kielesi olisi solmussa.

Guil Kuin mykistetty yksinpuhelu

Ros Kuin satakieli Roomalaisissa juhlissa

Guil Sanavalintasi murenevat

Ros Repliikkisi leikataan

Guil Pantomiimiksi

Ros Ja dramaattisiksi tauoiksi

Guil Et koskaan löydä sanottavaa

Ros Nuole huuliasi

Guil Maista kyyneleesi

Ros Aamiaisesi

Guil Et huomaa eroa

Ros Sitä ei ole

Guil Viemme kaikki sanat suustasi

Ros Olet siis ymmärtänyt

Guil Olet saanut juonesta kiinni.

Peluri (Keskeyttää) Ei vielä! (Katkerasti) Te jätitte meidät.

Guil Oi! Olin jo unohtanut – esititte dramaattisen spektaakkelin matkalla. Kyllä, olen pahoillani että emme nähneet sitä.

Peluri (Puuskahtaa) Emme voi katsoa toisiamme silmiin! (Tauko, hallitummin.) Ette ymmärrä sen nöyryyttävyyttä – tulla huijatuksi pois ainoasta oletuksesta, joka tekee olemassaolostamme mahdollista – että joku katselee… Juoni oli kaksi ruumista poissa ennen kuin huomasimme itsemme, riisuutuneina alasti keskellä ei mitään, vyöryen alas pohjattomaan kaivoon.

Ros Tuoko on kolmekymmentäkahdeksan?

Peluri (neuvottomana) Siellä me olimme – hulluja lapsia sipsuttelemassa ympäriinsä vaatteissa joita kukaan ei koskaan käyttänyt, puhuen kuin kukaan ei koskaan puhunut, vannoen rakkautta siivillä ja rimmaavilla säkeillä, tappamassa toisiaan puumiekoilla, onttoja uskon vakuutteluja viskottuna tyhjien koston lupausten perään – ja jokainen ele, jokainen poseeraus, kadoten ohueen tyhjään ilmaan. Maksoimme itsekunnioituksemme lunnaina pilville, ja ymmärtämättömät linnut kuuntelivat. (Hän käy heidän kimppuunsa) Ettekö näe?! Me olemme näyttelijöitä – olemme ihmisten vastakohta!

He hätkähtävät ihmeissään, hänen äänensä tasoittuu.

Ajattele, mielessäsi, nyt, ajattele kaikkein… yksityisintä… salaisuutta… henkilökohtaisinta asiaa jonka olet koskaan tehnyt turvassa oman tietoisuutesi yksityisyydessä…

Hän antaa heille – ja yleisölle – kunnon tauon. Ros katsahtaa välttelevästi.

Ajatteletteko sitä? (Hän iskee äänellään ja päällään) No, näin kun teit sen!

Ros hypähtää pystyyn, peitellen hulluna.

Ros Etpäs! Se on vale! (Hän tajuaa joutuneensa pilailun kohteeksi ja istuu taas alas.)

Peluri Me olemme näyttelijöitä… Me panttasimme oman identiteettimme, turvaan alamme käytäntöihin; saadaksemme jonkun katselemaan. Ja sitten, vähitellen, kukaan ei katsellut. Olimme jumissa, pulassa. Se ei ollut kauemmin murhaajan pitkä yksinpuhelu, kun pystyimme katsomaan ympärillemme; Niin jumissa kuin ääriviivamme olivat, silmämme etsivät teitä, ensin itsevarmasti, sitten epäröiden, sitten epätoivoisena kun jokainen nurmitilkku, jokainen lokikirja, jokainen paljas kulma joka suunnassa paljastui asumattomaksi, ja jatkuvasti samalla murhanhimoinen Kuningas puhuttelee horisonttia masentavalla ja loputtomanpitkällä syyllisyydellään… Päämme alkavat liikkua, varovaisesti kuin liskolla, tahrattoman Rosalindan ruumis pilkahtaa hänen sormiensa läpi, ja Kuningas kompuroi. Ja vielä silloin, tapa itsepäiseen luottamukseen, jonka katsojamme huomasivat lähimmän pensaan takaa, pakotti ruumiimme kompuroimaan vielä pitkälle kun ne olivat tyhjentyneet merkityksestä, kuin pakovaunu he pakottautuivat pysähtymään. Kukaan ei tullut lähemmäs. Kukaan ei huutanut meille. Hiljaisuutta olisi voinut leikata veitsellä, se otti meidät hallintaansa; se oli säädytön. Otimme pois kruunumme ja miekkamme ja kultaiset kankaamme ja siirryimme hiljaa tielle kohti Elisnorea.

Hiljaisuus. Sitten Guil taputtaa yksin hidastempoisella harkitulla ironialla.

Guil Upeasti uudelleen-esitetty – Jos silmäni voisivat itkeä! …Aika reilusti metaforia, sanon vaan. EI kritiikkiä - vain makukysymys.  Ja niin, täällä te olette – toden teolla. Se on sanonta… Eikö olekin? No sanotaan että olemme hyvittäneet sen, sinulla tuskin on epäilystäkään ketä kiittää esityksestänne oikeudessa.

Ros Me laskemme sen varaan, että te vedätte hänet pois itsestään. Olette nautinto jonka luo houkuttelemme hänet – (Häneltä karkaa pieni hihitys, mutta vakavoituu heti) ja sillä en tarkoita tavallista roskaanne; ette voi kohdella aatelistoa kuin ihmisiä joilla on tavallisia perverssejä haluja. He eivät tiedä siitä mitään, ja te ette tiedä heistä mitään, yhteiseen selviytymisen nimissä.  Joten esitä hänelle hyvä siisti näytös joka sopii koko perheelle, tai voit levätä varmana että tulette tänään esiintymään tavernassa.

Guil Tai huomenna.

Ros Tai ette.

---

* merkityt ovat suoraan Eeva-Liisa Mannerin Hamlet- suomennoksesta

9. Joulukuuta - Ensimmäisen loppu ja toisen alku

Hamlet saapuu takanäyttämölle, kävellen takaperin, puhuen. Polonius seuraa häntä. Ros ja Guil varaavat etunäyttämön nurkat katsellakseen takanäyttämölle.

Hamlet …sillä tekin, herra, harmaantuisitte kyllä minun ikääni, jos osaisitte takaperin kulkea *

Polonius (Syrjään) Jos tuo on hulluutta, siinä on järkeä.  – Ettekö tulisi sisälle, prinssi? Täällä vetää *

Hamlet Kaikkialla vetää, paitsi haudassa. *

Polonius Miten nasevasti hän väliin vastaakaan! *

Hamlet ylittää lavan takanäyttämön uloskäynnille, Poloniuksen kommentoidessa epäselvästi, kunnes –

Teidän korkeutenne, nyt otan teiltä hyvästit. *

Hamlet Ette voi ottaa minulta mitään, mistä en itse olisi halukas luopumaan – paitsi henkeäni, paitsi henkeäni, paitsi henkeäni… *

Polonius (Ylittää etunäyttämön) Hyvästi, Prinssi. (Rosille) Te etsitte kai prinssi Hamletia – hän on tuolla. *

Ros (Poloniukselle) Jumala kanssanne! *

Polonius poistuu.

Guil (Kutsuu Hamletia takanäyttämöllä) Kunniallinen herra!

Ros Rakas prinssi!

Hamlet takanäyttämön keskellä kääntyy heihin päin.

Hamlet Rakkaat ystävät! Guildenstern, miten voit?

Tulee etunäyttämölle käsi kohotettuna Rosille Gulin kumartaessa vailla tervehdystä. Hamlet korjaa virheensä, edelleen Rosille.

 Hei, Rosencrantz!

He nauravat virheelle hyvällä mielellä. He kohtaavat puolessavälissä näyttämöä ja kääntyvät kävelläkseen takanäyttämölle, Hamlet keskellä käsivarsi kummankin hartialla.

Hamlet Rakkaat ystävät, kuinka voitte?

Pimenee.

Toinen näytös

Hamlet, Ros ja Guil juttelevat, jatkona edelliseen kohtaukseen. Heidän käynnissä olevasta keskustelusta on aluksi mahdoton saada selvää. Ensimmäinen selkeä repliikki on Hamletin lausahdus lyhyen monologin lopussa – katso Shakesreare II näytös 2. kohtaus.

Hamlet Voi, siinä on jotakin yliluonnollista, jos vaan järkeisoppi saisi siitä selvän. **

Traagikoiden orkesterin fanfaareja.

Guil Näyttelijät ovat tulleet.

Hamlet Herrat, tervetuloa! Kätenne, tulkaa siis. (Hän ottaa heitä käsistä) Ulkonaiset temput ja juhlamenot ovat tervehtiessä välttämättömät. Suokaa minun tällä lailla tervehtiä teitä, jotta käytökseni näyttelijöitä kohtaan — jonka, tietäkää se, pitää ulkonaisesti näyttää kauniilta — ei olisi enemmän kohteliaan näköistä kuin teitä kohtaan. ** Tervetuloa. (Lähtemässä) Mutta setä-isäni ja täti-äitini ovat väärässä.

Guil Millä tavoin, herrani?

Hamlet Olen hullu vain kun tuulee pohjoisesta, etelätuulella osaan erottaa tuulimyllyn haikarasta. *

Polonius astuu sisään Guilin kääntyessä pois.

Polonius Rauha teille, herrat *

Hamlet (Rosille) Kuulkaa, Guildenstern (epämääräisesti Guilille) korvat auki nyt: tuo iso lapsi ei ole vielä päässyt kapaloistaan… *

Hän vie Rosin mukanaan takanäyttämölle, puhellen.

Polonius Herra! Minulla on teille kerrottavaa.

Hamlet (vapautaa Rosin ja matkii) Herra! Minulla on teille kerrottavaa… Kun Roscius oli näyttelijänä Roomassa…

Ros palaa näyttämön etuosaan liittyäkseen jälleen Guilin seuraan.

Polonius (Seuratessaan Hamletia pois) Näyttelijät ovat täällä, herrani.

Hamlet Bla, bla

Hamlet ja Polonius poistuvat.

Ros ja Guil pohtivat, kumpikin vastahakoisena puhua ensin.

Guil Hm?

Ros Niin?

Guil Mitä?

Ros Luulin että sinä…

Guil En.

Ros Ai.

Tauko

Guil Sanoisin että voimme sanoa edistyneemme.

Ros Luuletko?

Guil Luulisin että voimme sanoa niin.

Ros Luulisin että voimme sanoa että hän sai meidät näyttämään naurettavalta.

Guil Totta kai olimme varovaisia.

Ros (Pilkallisesti) ’Kysymys ja vastaus. Perinteet kunniaan’! Hän nolasi meitä koko ajan.

Guil Hän yllätti meidät kerran tai kaksi, ehkäpä, mutta sanoisin että saimme ainakin vähän jalansijaa.

Ros (yksinkertaisesti) Hän murskasi meidät.

Guil Hänellä saattoi olla etulyöntiasema.

Ros (ärtyneenä) Kaksikymmentäseitsemän - kolme, ja sinusta hänellä saattoi olla etulyöntiasema?! Hän murskasi meidät.

Guil Entä meidän kiertelymme?

Ros No, sinun kiertelysi olivat ihania. ’Kutsuttiinko teidät’, hän kysyi. ’Herrani, meidät kutsuttiin…’ En tiennyt miten päin olisin.

Guil Hänellä oli kuusi retorista -

Ros Se todellakin oli kysymystä ja vastausta. Hän kysyi kymmenessä minuutissa kaksikymmentä seitsemän kysymystä ja vastasi kolmeen. Minä odotin että sinä alat kaivella. ’Koska hän alkaa kaivelemaan’,  kysyin itseltäni.

Guil – ja kaksi toistoa.

Ros Se tuskin on tärkein kysymys välillämme.

Guil Me saimme merkkejä, eikös?

Ros Puolet mitä hän sanoi tarkoitti jotain muuta, ja loput eivät mitään.

Guil Tyhjä kunnianhimo – vääryyden tuntoa, se on minun diagnoosini.

Ros Kuusi retorista ja kaksi toistoa, jää yhdeksäntoista joista vastasimme viiteentoista. Ja mitä saimme selville? Hän on masentunut!... Tanska on vankila ja hän asuisi mieluummin pähkinänkuoressa; jokin varjonäytelmä kunnianhimon luonnosta, joka ei koskaan pääse käsiksi tosiasioihin, ja lopulta yksi suora kysymys joka olisi saattanut johtaa jonnekin, se itse asiassa johtaa hänen selvennykseensä väitteestä että osaa erottaa tuulimyllyn haikarasta.

Tauko.

Guil Kun tuulee etelästä.

Ros Ja taivas on kirkas.

Guil Ja kun se ei ole hän ei erota niitä.

Ros Hän on elementtien armoilla. (Nuolaisee sormeaan ja nostaa sen pystyyn – kasvot yleisöön) Onko se eteläinen? (He tuijottavat yleisöä.)

Guil Se ei näytä eteläiseltä. Miksi niin luulit?

Ros En sanonut että luulen niin. Se voisi yhtä hyvin olla pohjoinen.

Guil Minä en olisi uskonut niin.

Ros No, jos aiot olla ahdasmielinen.

Guil Odotas nyt – me tulimme summittaisen kartan mukaan suurin piirtein etelästä.

Ros Ymmärrän. No, mistä suunnasta tulimme sisään? (Guil katsoo ympäriinsä epämääräisesti) Suurin piirtein.

Guil (kakistelee kurkkuaan) Aamulla aurinko olisi idässä. Luulisin että voimme olettaa niin.

Ros Että on aamu?

Guil Jos on, ja aurinko on tuolla, (hänen oikeansa kääntyneenä yleisöön päin) esimerkiksi, tuo (eteenpäin) olisi pohjoinen. Toisaalta, jos ei ole aamu ja aurinko on tuolla (hänen vasemmallaan)… tuo… (vaisusti) olisi edelleen pohjoinen. (palaten taaksepäin.) Toisin sanottuna, jos tulimme tuolta (edestä) ja on aamu, aurinko olisi tuolla (hänen vasemmallaan), ja jos se on oikeasti tuolla (hänen oikeallaan) ja on edelleen aamu, meidän on täytynyt tulla tuolta (taaksepäin), ja jos tuo on etelä, (hänen vasemmallaan) ja aurinko on oikeasti tuolla (edessä), sitten on iltapäivä. Kuitenkin, jos kyseessä ei ole mikään näistä –

Ros Mikset mene ulos katsomaan?

Guil Pragmatismia?! – Eikö sinulla ole mitään muuta tarjottavaa? Tuntuu kuin sinulla ei olisi mitään käsitystä meidän asemastamme! Et löydä vastauksia kirjoitettuna sinulle kompassin pohjasta – sen voin sanoa. (Tauko) Sitä paitsi, näin pohjoisessa ei koskaan tiedä – ulkona on luultavasti pimeää.

Ros Minä vain ehdotan että auringon asema, jos se on noussut, antaisi karkean käsityksen ajasta; vaihtoehtoisesti, kello, jos se käy, antaisi karkean käsityksen auringon asemasta. Unohdin kumman yritit selvittää.

Guil Minä yritän selvittää tuulen suunnan.

Ros Täällä ei tuule. Vetää, kyllä.

Guil Siinä tapauksessa, sen alkuperä. Selittämällä sen lähteen saattaisimme saada karkean käsityksen mistä tulimme sisään – joka saattaisi antaa meille karkean käsityksen siitä missä on etelä, myöhemmille huomioille.

Ros Se tulee lattian läpi. (Hän tarkastelee lattiaa.) Se ei voi olla etelä, eihän?

Guil Se ei ole suunta. Nuolaise varvastasi ja pyörittele sitä vähän ympäriinsä.

Ros tutkailee jalkansa etäisyyttä.

 Ros Ei, luulen että sinun on nuolaistava sitä puolestani.

Tauko.

Guil Olen valmis unohtamaan koko asian.

Ros Minäkin voisin tietysti nuolaista sinun varvastasi.

Guil Ei kiitos.

Ros Voin jopa pyöritellä sitä ympäriinsä puolestasi.

Guil (Rosin kimpussa) Mikä herran tähden sinussa on vikana?

Ros Olen vain ystävällinen.

---

* merkityt repliikit ovat suoraan Eeva-Liisa Mannerin suomentamasta Hamletista

** Merkityt repliikit ovat suoraan Paavo Cajanderin suomentamasta Hamletista