14. Joulukuuta - Kerroksia kerroksissa

Peluri (On ilmestynyt etunäyttämön kulmaan) Alfred!

Ros irrottaa ja pyörähtää ympäri. Hän on pidellyt kiinni Alfredista aamutakissaan ja vaaleassa peruukissaan. Peluri on yhä samassa paikassa. Ros tulee hänen luokseen. Peluri ei liikahda. He seisovat varpaat vastakkain.

Ros Anteeksi.

Peluri nostaa etummaista jalkaansa. Ros kumartuu laittamaan kätensä lattialle. Peluri laskee jalkansa. Ros huudahtaa ja hypähtää kauemmas.

Peluri (Vakavana) Olen pahoillani.

Guil (Rosille) Mitä hän teki?

Peluri Laskin jalkani.

Ros Käteni oli sen alla!

Guil Laitoit kätesi hänen jalkansa alle?

Ros Minä –

Guil Miksi ihmeessä?

Ros Luulin – (Tarraa Guiliin) Älä jätä minua!

Hän juoksee uloskäynnille. Kuninkaaksi pukeutunut Traagikko tulee lavalle. Ros perääntyy, juoksee vastakkaiseen laitaan. Kaksi rooliasuista Traagikkoa tulee lavalle. Ros yrittää uudelleen, mutta taas uusi Traagikko tulee tielle, ja Ros palaa keskelle näyttämöä. Peluri lyö kätensä yhteen kaikkitietävästi.

Peluri Noin! Meillä ei ole paljoa aikaa.

Guil Mitä te teette?

Peluri Pukuharjoitukset. Nyt jos te kaksi voisitte mennä vähän taemmas… noin… hyvä. (Traagikoille) Ovatko kaikki valmiita? Ja herran tähden muistakaa mitä olemme tekemässä. (Rosille ja Guilille) Käytämme aina pitkälti samoja rooliasuja, ja he unohtavat missä heidän pitäisi olla, ymmärrättehän… Lakkaa kaivamasta nenääsi, Alfred. Kun Kuningattarien pitää tehdä niin he tekevät sen verissä periytyvällä älyllinesellä prosessilla… Hyvä. Hiljaisuus! Aloitamme!

Näyttelijä-kuningas Jo kolmekymment’ aurinkoa nyt maan, meren… *

Peluri hyppää kiukkuisena pystyyn.

Peluri Ei, ei, ei! Pantomiimi ensin, teidän kirottu korkeutenne! (Rosille ja Guilille) He ovat vähän ruosteessa, onnistuvat aina ihanasti kuolemissa – se tuo esiin heidän runollisuutensa.

Guil Kuinka mukavaa.

Peluri Ei ole mitään vähemmän vakuuttavaa kuin epäuskottava kuolema.

Guil Varmasti.

Peluri taputtaa käsiään.

Peluri Ensimmäinen näytös – asemiin nyt

Pantomiimiesitys. Pehmeää musiikkia nauhurista. Näyttelijä-kuningas ja näyttelijä-kuningatar syleilevät. Kuningatar polvistuu ja vakuuttelee miestä. Kuningas nostaa hänet pystyyn ja taivuttaa päänsä tämän kaulalle. Kuningas asettuu makaamaan. Kuningatar, nähden tämän olevan unessa, poistuu.

Guil Mitä varten tämä pantomiimi on?

Peluri No, se on oikeastaan väline – se tekee sitä seuraavan toiminnan enemmän tai vähemmän ymmärrettäväksi; Ymmärräthän, me olemme sidottuna kieleen joka korvaa epämääräisyydellä sen missä se on tyylillisesti vajaa.

Pantomiimiesitys (jatkuu) – toinen saapuu. Hän ottaa Nukkujan kruunun ja suutelee sitä. Hän oli tuonut mukanaan pienen pullon nestettä. Hän kaataa myrkyn nukkujan korvaan, jättää tämän. Nukkuja kouristelee sankarillisesti, kuollen.

Ros Kuka tuo oli?

Peluri Kuninkaan veli ja prinssin setä.

Guil Ei kovin veljellistä

Peluri Ei kovin hyväntahtoista, kun tarina etenee.

Kuningatar palaa, liikahtaa kiihkeästi löytäessään Kuninkaan kuolleena. Myrkyttäjä palaa taas, mukanaan kaksi muuta (muut viitoissa). Myrkyttäjä näyttää lohduttavan Kuningatarta. Kuolleen ruumis kannetaan pois. Myrkyttäjä kosiskelee kuningatarta lahjoilla. Tämä torjuu hänet ensin, mutta lopulta vastaanottaa hänen rakkautensa. Pantomiimi loppuu, ja silloin kuuluu kärsivän naisen itkua ja Ophelia tulee esiin, aivan perässään Hamlet hysteerisessä tilassa huutaen tytölle, piirittäen häntä, molemmat keskellä näyttämöä.

Hamlet Olen saanut tarpeekseni! *

Ophelia laskeutuu polvilleen nyyhkyttäen.

Jo riittää avioliitot! (Hänen äänensä painuu puhuessaan Traagikoille, jotka ovat jähmettyneet) Ne jotka ovat jo naimisissa (hän kumartuu lähelle Näyttelijä-Kuningatarta ja Myrkyttäjää, puhuen hiljaisella äänellä) kaikki paitsi yksi (Hän hymyilee heille pikaisesti ja ilottomasti, ja perääntyy, kapinoiden taas viimeisillä sanoillaan.) Loput pysykööt naimattomina. (Hänen poistuessaan Ophelia horjuu takanäyttämölle, Hamlet lausuu häneen korvaansa terävän lauseen) Painu porttolaan! *

Hamlet poistuu. Ophelia polvistuu takanäyttämöllä nyyhkyttäen juuri ja juuri kuuluvasti. Hiljaisuus.

Näyttelijä-Kuningas Jo kolmekymment’ aurinkoa nyt maan, meren… *

Claudius tulee lavalle mukanaan Polonius ja menee Ophelian luokse nostamaan tämän jaloilleen. Traagikot hyppäävät takaisin päät taivutettuina.

Claudius Tuo ei ole lemmenhulluutta. Eikä puheensakaan, vaikka onkin outo, hulluuteen vielä viittaa. Jotain muuta hän hautoo mielessään, ja jos se puhkeaa, vaaraksi se on meille. Sen estääkseni lähetän hänet heti Englantiin… *

Puheen mukana kaikki kolme – Claudius, Polonius ja Ophelia – katoavat näkyvistä. Peluri liikkuu, taputtaen käsiään saadakseen huomiota.

Peluri Herrat! (He kääntyvät katsomaan häntä) Se ei vaikuta toimivan. Emme saa ollenkaan oikeaa tunnelmaa. (Guilille) Mitä ajattelit?

Guil Mitä minun olisi pitänyt ajatella?

Peluri (Traagikoille) Ette saa viestiä läpi!

Ros oli kävellyt puoleenväliin Ophelian luo; hän tulee takaisin.

Ros Minusta tuo ei näyttänyt rakkaudelta.

Guil Taas alkupisteessä…

Peluri (Traagikoille) Se oli sotku.

Ros (Guilille) Iltaa vasten se tulee olemaan kaaos.

Guil Pysy takana – me olemme katselijoita.

Peluri Toinen näytös! Asemiin!

Guil Eikö tuo ollut lopetus?

Peluri Kutsutko tuota lopetukseksi? – kun käytännössä kaikki ovat hengissä? Jumalan nimeen ei – kuolleen ruumiisi yli.

Guil Miten tuo pitäisi ottaa?

Peluri Makuu-asennossa. (Hän nauraa lyhyesti ja hetkessä on taas kuin ei olisi eläissään nauranut) Kaikessa taiteessa on suunnitelma työssään - varmaankin tiedät sen? Kaiken tapahtuvan on tapahduttava esteettiseen, moraaliseen ja loogiseen johtopäätökseen.

Guil Ja mikä se on, tässä tapauksessa?

Peluri Se ei koskaan muutu – me tähtäämme kohtaan jossa kaikki jotka ovat merkitty kuolemaan, kuolevat.

Guil Merkitty?

Peluri ’Ansion’ ja ’traagisen ironian’ välillä meille on annettu aika paljon pelivaraa meidän erityiselle taidollemme. Yleisellä tasolla, asiat ovat menneet niin pitkälle kun ne voivat mennä, kun asiat ovat menneet suunnilleen niin pahaksi kun ne voivat mennä. (Hän alkaa hymyillä)

Guil Kuka päättää?

Peluri Päättää? Se on kirjoitettu.

(Hän kääntyy pois. Guil tarraa tähän ja vetää hänet takaisin väkivaltaisesti. Hermostumatta) No, jos aiot olla hienotunteinen, emme huomaa toisiamme pimeässä. Viittaan suulliseen perinteeseen. Niin sanoakseni.

Guil irrottaa otteensa.

Olemme Traagikkoja, ymmärräthän. Seuraamme ohjeita – siihen ei liity minkäänlaista valintaa. Pahat loppuvat ilottomasti, hyvät onnettomasti. Sitä tragedia tarkoittaa. (Huudahtaen) Asetelmat!

Traagikot ovat asettuneet pantomiimin jatkoa varten; joka tässä tapauksessa tarkoittaa rakkauskohtausta, seksuaalista ja intohimoista, Kuningattaren ja Myrkyttäjän/Kuninkaan välillä.

Peluri Toimintaa!

Rakastavaiset aloittavat. Peluri osallistuu antamalla Rosille ja Guilille suoran kommenttiraidan.

Murhattuaan veljensä ja kosiskeltua lesken – myrkyttäjä nousee valtaan! Tässä näemme kuinka hän ja hänen kuningattarensa antavat vallan rajattomalle himolleen! Nainen ei vain tiedä että mies jota syleilee - !

Ros Kuules – tämä – Ei! Ette te voi tehdä noin!

Peluri Miksi emme?

Ros No, todellakin – Tarkoitan, ihmiset haluavat viihtyä – he eivät odota näkevänsä alhaista ja turhaa saastaa.

Peluri Olet väärässä – sitä he odottavat! Murhaa, viettelystä ja insestiä – mitä sinä haluat – vitsejä?

Ros Haluan hyvän tarinan jossa on alku, keskikohta ja loppu.

Peluri (Guilille) Entä sinä?

Guil Arvostaisin enemmän taidetta joka peilaa elämää, jos sillä on mitään väliä.

Peluri En minä välitä, herra. (Painiskeleville Rakastavaisille) Noniin, ei tarvitse omistautua enempää. (He nousevat ylös – Guilille) Minä menen ihan pian lavalle. Lucianus, kuninkaan veljenpoika!(Kiinnittää huomionsa Traagikkoihin) Seuraava!

---

* merkkaukset Mannerin Hamletista