Peluri (On ilmestynyt etunäyttämön kulmaan) Alfred!
Ros irrottaa ja pyörähtää ympäri. Hän on
pidellyt kiinni Alfredista aamutakissaan ja vaaleassa peruukissaan. Peluri on
yhä samassa paikassa. Ros tulee hänen luokseen. Peluri ei liikahda. He seisovat
varpaat vastakkain.
Ros Anteeksi.
Peluri nostaa etummaista jalkaansa. Ros
kumartuu laittamaan kätensä lattialle. Peluri laskee jalkansa. Ros huudahtaa ja
hypähtää kauemmas.
Peluri (Vakavana) Olen pahoillani.
Guil (Rosille) Mitä hän teki?
Peluri Laskin jalkani.
Ros Käteni oli sen alla!
Guil Laitoit kätesi hänen jalkansa
alle?
Ros Minä –
Guil Miksi ihmeessä?
Ros Luulin – (Tarraa Guiliin) Älä jätä minua!
Hän juoksee uloskäynnille. Kuninkaaksi
pukeutunut Traagikko tulee lavalle. Ros perääntyy, juoksee vastakkaiseen
laitaan. Kaksi rooliasuista Traagikkoa tulee lavalle. Ros yrittää uudelleen,
mutta taas uusi Traagikko tulee tielle, ja Ros palaa keskelle näyttämöä. Peluri
lyö kätensä yhteen kaikkitietävästi.
Peluri Noin! Meillä ei ole paljoa
aikaa.
Guil Mitä te teette?
Peluri Pukuharjoitukset. Nyt jos te kaksi
voisitte mennä vähän taemmas… noin… hyvä. (Traagikoille)
Ovatko kaikki valmiita? Ja herran tähden muistakaa mitä olemme tekemässä. (Rosille ja Guilille) Käytämme aina pitkälti
samoja rooliasuja, ja he unohtavat missä
heidän pitäisi olla, ymmärrättehän… Lakkaa kaivamasta nenääsi, Alfred. Kun
Kuningattarien pitää tehdä niin he tekevät sen verissä periytyvällä älyllinesellä
prosessilla… Hyvä. Hiljaisuus! Aloitamme!
Näyttelijä-kuningas Jo kolmekymment’ aurinkoa nyt maan, meren… *
Peluri hyppää kiukkuisena pystyyn.
Peluri Ei, ei, ei! Pantomiimi ensin,
teidän kirottu korkeutenne! (Rosille ja
Guilille) He ovat vähän ruosteessa, onnistuvat
aina ihanasti kuolemissa – se tuo esiin heidän runollisuutensa.
Guil Kuinka mukavaa.
Peluri Ei ole mitään vähemmän vakuuttavaa
kuin epäuskottava kuolema.
Guil Varmasti.
Peluri taputtaa käsiään.
Peluri Ensimmäinen näytös – asemiin nyt
Pantomiimiesitys. Pehmeää musiikkia
nauhurista. Näyttelijä-kuningas ja näyttelijä-kuningatar syleilevät. Kuningatar
polvistuu ja vakuuttelee miestä. Kuningas nostaa hänet pystyyn ja taivuttaa
päänsä tämän kaulalle. Kuningas asettuu makaamaan. Kuningatar, nähden tämän
olevan unessa, poistuu.
Guil Mitä varten tämä pantomiimi on?
Peluri No, se on oikeastaan väline – se
tekee sitä seuraavan toiminnan enemmän tai vähemmän ymmärrettäväksi; Ymmärräthän,
me olemme sidottuna kieleen joka korvaa epämääräisyydellä sen missä se on
tyylillisesti vajaa.
Pantomiimiesitys (jatkuu) – toinen saapuu. Hän
ottaa Nukkujan kruunun ja suutelee sitä. Hän oli tuonut mukanaan pienen pullon
nestettä. Hän kaataa myrkyn nukkujan korvaan, jättää tämän. Nukkuja kouristelee
sankarillisesti, kuollen.
Ros Kuka tuo oli?
Peluri Kuninkaan veli ja prinssin setä.
Guil Ei kovin veljellistä
Peluri Ei kovin hyväntahtoista, kun
tarina etenee.
Kuningatar palaa, liikahtaa kiihkeästi
löytäessään Kuninkaan kuolleena. Myrkyttäjä palaa taas, mukanaan kaksi muuta
(muut viitoissa). Myrkyttäjä näyttää lohduttavan Kuningatarta. Kuolleen ruumis
kannetaan pois. Myrkyttäjä kosiskelee kuningatarta lahjoilla. Tämä torjuu hänet
ensin, mutta lopulta vastaanottaa hänen rakkautensa. Pantomiimi loppuu, ja
silloin kuuluu kärsivän naisen itkua ja Ophelia tulee esiin, aivan perässään Hamlet
hysteerisessä tilassa huutaen tytölle, piirittäen häntä, molemmat keskellä
näyttämöä.
Hamlet Olen saanut tarpeekseni! *
Ophelia laskeutuu polvilleen nyyhkyttäen.
Jo riittää avioliitot!
(Hänen äänensä painuu puhuessaan
Traagikoille, jotka ovat jähmettyneet) Ne jotka ovat jo naimisissa (hän kumartuu lähelle
Näyttelijä-Kuningatarta ja Myrkyttäjää, puhuen hiljaisella äänellä) kaikki
paitsi yksi (Hän hymyilee heille pikaisesti
ja ilottomasti, ja perääntyy, kapinoiden taas viimeisillä sanoillaan.) Loput
pysykööt naimattomina. (Hänen poistuessaan
Ophelia horjuu takanäyttämölle, Hamlet lausuu häneen korvaansa terävän lauseen)
Painu porttolaan! *
Hamlet poistuu. Ophelia polvistuu
takanäyttämöllä nyyhkyttäen juuri ja juuri kuuluvasti. Hiljaisuus.
Näyttelijä-Kuningas Jo kolmekymment’
aurinkoa nyt maan, meren… *
Claudius tulee lavalle mukanaan Polonius ja
menee Ophelian luokse nostamaan tämän jaloilleen. Traagikot hyppäävät takaisin
päät taivutettuina.
Claudius Tuo ei ole lemmenhulluutta.
Eikä puheensakaan, vaikka onkin outo, hulluuteen vielä viittaa. Jotain muuta
hän hautoo mielessään, ja jos se puhkeaa, vaaraksi se on meille. Sen estääkseni
lähetän hänet heti Englantiin… *
Puheen mukana kaikki kolme – Claudius,
Polonius ja Ophelia – katoavat näkyvistä. Peluri liikkuu, taputtaen käsiään
saadakseen huomiota.
Peluri Herrat! (He kääntyvät katsomaan häntä) Se ei vaikuta toimivan. Emme saa
ollenkaan oikeaa tunnelmaa. (Guilille)
Mitä ajattelit?
Guil Mitä minun olisi pitänyt ajatella?
Peluri (Traagikoille) Ette saa viestiä läpi!
Ros oli kävellyt puoleenväliin Ophelian luo;
hän tulee takaisin.
Ros Minusta tuo ei näyttänyt
rakkaudelta.
Guil Taas alkupisteessä…
Peluri (Traagikoille) Se oli sotku.
Ros (Guilille)
Iltaa vasten se tulee olemaan kaaos.
Guil Pysy takana – me olemme
katselijoita.
Peluri Toinen näytös! Asemiin!
Guil Eikö tuo ollut lopetus?
Peluri Kutsutko tuota lopetukseksi? –
kun käytännössä kaikki ovat hengissä? Jumalan nimeen ei – kuolleen ruumiisi
yli.
Guil Miten tuo pitäisi ottaa?
Peluri Makuu-asennossa. (Hän nauraa lyhyesti ja hetkessä on taas
kuin ei olisi eläissään nauranut) Kaikessa taiteessa on suunnitelma
työssään - varmaankin tiedät sen? Kaiken tapahtuvan on tapahduttava esteettiseen,
moraaliseen ja loogiseen johtopäätökseen.
Guil Ja mikä se on, tässä tapauksessa?
Peluri Se ei koskaan muutu – me tähtäämme
kohtaan jossa kaikki jotka ovat merkitty kuolemaan, kuolevat.
Guil Merkitty?
Peluri ’Ansion’ ja ’traagisen ironian’
välillä meille on annettu aika paljon pelivaraa meidän erityiselle taidollemme.
Yleisellä tasolla, asiat ovat menneet niin pitkälle kun ne voivat mennä, kun asiat
ovat menneet suunnilleen niin pahaksi kun ne voivat mennä. (Hän alkaa hymyillä)
Guil Kuka päättää?
Peluri Päättää? Se on kirjoitettu.
(Hän kääntyy pois. Guil tarraa tähän ja
vetää hänet takaisin väkivaltaisesti. Hermostumatta) No, jos aiot olla
hienotunteinen, emme huomaa toisiamme pimeässä. Viittaan suulliseen
perinteeseen. Niin sanoakseni.
Guil irrottaa otteensa.
Olemme
Traagikkoja, ymmärräthän. Seuraamme ohjeita – siihen ei liity minkäänlaista valintaa. Pahat loppuvat ilottomasti,
hyvät onnettomasti. Sitä tragedia tarkoittaa. (Huudahtaen) Asetelmat!
Traagikot ovat asettuneet pantomiimin jatkoa
varten; joka tässä tapauksessa tarkoittaa rakkauskohtausta, seksuaalista ja
intohimoista, Kuningattaren ja Myrkyttäjän/Kuninkaan välillä.
Peluri Toimintaa!
Rakastavaiset aloittavat. Peluri osallistuu
antamalla Rosille ja Guilille suoran kommenttiraidan.
Murhattuaan
veljensä ja kosiskeltua lesken – myrkyttäjä nousee valtaan! Tässä näemme kuinka
hän ja hänen kuningattarensa antavat vallan rajattomalle himolleen! Nainen ei
vain tiedä että mies jota syleilee - !
Ros Kuules – tämä – Ei! Ette te voi tehdä noin!
Peluri Miksi emme?
Ros No, todellakin – Tarkoitan, ihmiset
haluavat viihtyä – he eivät odota
näkevänsä alhaista ja turhaa saastaa.
Peluri Olet väärässä – sitä he odottavat!
Murhaa, viettelystä ja insestiä – mitä sinä haluat – vitsejä?
Ros Haluan hyvän tarinan jossa on alku,
keskikohta ja loppu.
Peluri (Guilille) Entä sinä?
Guil Arvostaisin enemmän taidetta joka
peilaa elämää, jos sillä on mitään väliä.
Peluri En minä välitä, herra. (Painiskeleville Rakastavaisille)
Noniin, ei tarvitse omistautua enempää. (He
nousevat ylös – Guilille) Minä menen ihan pian lavalle. Lucianus, kuninkaan
veljenpoika!(Kiinnittää huomionsa
Traagikkoihin) Seuraava!
---
* merkkaukset Mannerin Hamletista
---
* merkkaukset Mannerin Hamletista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti