Ruusu

Ruusu

maanantai 3. joulukuuta 2012

3. Joulukuuta - Yksisarvinen



Ros (Leikatessaan kynsiään) Toinen kiintoisa tieteellinen fakta on, että kynnet kasvavat kuoleman jälkeenkin, samoin parta.

Guil Mitä?

Ros (kovaan ääneen) Parta!

Guil Mutta et sinä ole kuollut
Ros (ärtyneenä) En sanonut että se alkaa kasvaa kuoleman jälkeen. (tauko, rauhallisemmin) Kynnet kasvavat myös ennen syntymää, parta kylläkään ei.
Guil Mitä?
Ros (huutaa) Parta! Mikä sinua vaivaa? (pohtien) Varpaankynnet taas eivät kasva ollenkaan.
Guil (Hämmentyneenä) Varpaankynnet taas eivät kasva ollenkaan?
Ros Vai kasvavatko? Hassu juttu, leikkaan sormenkynsiäni koko ajan, ja aina kun ajattelen että voisin leikata ne, ne myös tarvitsevat leikkaamista. Nyt, esimerkiksi. Kuitenkaan, ainakaan tietääkseni, en koskaan leikkaa varpaankynsiäni. Niiden pitäisi jo kaartua jalkojeni alle, mutta ne eivät tee niin. En koskaan ajattele niitä. Ehkä leikkaan ne tajuamatta sitä itse, ajatellessani jotain muuta.
Guil (Hermostuneena keskustelun rönsyilystä) Muistatko sinä ensimmäisen asian joka tänään tapahtui?
Ros (Nopeasti) Minä heräsin, varmaankin. (Oivaltaen) Oi - nyt muistan - se mies, ulkomaalainen, hän herätti meidät.
Guil Viestinviejä. (Rauhoittuu, istuutuu.)
Ros Aivan – Valkea taivas ennen aamunkoittoa, mies ratsailla hakkaamassa ikkunaluukkuja – huutaen – Mistä tämä meteli?! Häivy! – Mutta sitten hän kutsui meitä nimeltä. Sinä muistat – Tuo mies herätti meidät.
Guil Niin.
Ros Meidät kutsuttiin.
Guil Niin.
Ros Siksi me olemme täällä. (Hän katsoo ympärilleen, näyttää epävarmalta, mutta ymmärtää) Matkalla.
Guil Niin.
Ros (Dramaattisesti) Se oli kiireellistä – erittäin kiireellinen, kuninkaallinen kutsu, hänen sanoillaan: virallinen tehtävä, ei kysymyksiä. – Valoja tallipihalla, satula selkään ja kiireellä päistikkaa halki maan, oppaamme jättivät meille hengenvaarallisen tehtävän. Seuraa hirveitä jos myöhästymme!! (Lyhyt tauko.)
Guil Myöhästymme mistä?
Ros mistä minä tietäisin? Emme ole vielä perillä.
Guil Ihmettelen siis mitä teemme täällä
Ros Ihmettele toki
Guil Meidän on parempi jatkaa
Ros Voisihan sitä
Guil Meidän on parempi jatkaa.
Ros (valppaana) Aivan! (Tauko.) Jatkaa minne?
Guil Eteenpäin.
Ros (parrasvaloihin päin) Aa. (Epäröi) Mihin suuntaan me - (hän kääntyy ympäri) Mistä me -?
Guil Aloitetaan alusta.. Herääminen, mies ratsailla hakkaamassa ikkunaluukkuja, nimiämme huudetaan aamunkoitteessa, viesti, kutsu… Uusi ennätys kruunassa ja klaavassa. Me emme ole… Valittu.. Yksinkertaisesti hylättäväksi… Päästetty etsimään tiemme… Olisin luullut… Että meille olisi annettu jotain suuntimia.
Ros (Tarkkaavaisena, kuunnellen) Hei –! Kuuntele –
Guil nousee seisomaan.
Guil Niin?
Ros Kuin orkesteri. (Hän katsoo ympärilleen, nauraa hämillään sovitellen huudahdustaans) Se kuulosti – orkesterilta. Rummuilta.
Guil Kyllä.
Ros (rentoutuen) Se ei voinut olla todellinen.
Guil ’Punainen, sininen ja vihreä ovat todellisia. Keltainen on kaikkien jakama mystinen kokemus.’ – tyhjentävää.
Ros (lavan reunalla) Sen täytyi olla ukkonen. Kuin rummut…
Seuraavan puheenvuoron lopussa orkesteri on heikosti kuultavissa.
Guil Mies taittamassa matkaa kahden paikan välillä kolmannessa paikassa vailla nimeä, ulkomuotoa, asukkaita tai merkitystä, näkee yksisarvisen poikkeavan reitilleen ja katoavan. Pelkästään se on hätkähdyttävää, mutta on ennakkotapauksia monenlaisille mystisille kohtaamisille, tai vähemmän räikeästi, valittu usko väheksyy sitä kuvitelmaksi. Kunnes – ’Hyvä luoja’ toinen mies sanoo, ’näen varmasti unta, luulen nähneeni juuri yksisarvisen.’ Tässä vaiheessa, lisätty taso tekee kokemuksesta niin hälyttävän kuin se voi olla. Kolmas todistaja, ymmärräthän, ei lisää enempää tasoja vaan vain syventää edellisiä, ja neljäs vielä enemmän, ja mitä enemmän todistajia sitä järkevämpää siitä tulee kunnes se on yhtä uskottavaa kuin todellisuus, nimi jonka olemme antaneet yleiselle kokemukselle… ’Katsokaa, katsokaa!’ yleisö kertoo. ’hevonen jolla on nuoli otsassa! Se on varmasti sekoitettu hirveen.’
Ros (innokkaasti) Tiesin koko ajan että se on orkesteri.
Guil Hän tiesi koko ajan että se on orkesteri.
Ros Tuolta ne tulevat!
Guil (viime hetkellä ennen kuin orkesteri ilmestyy – haikeasti) Harmi ettei se ollut yksisarvinen. Olisi kivaa jos olisi yksisarvisia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti