Noníin, rakkaat lapset. Tästä alkaa blogini joulukalenteri, joka on hauska kääntämisprojekti joka kestää jouluun tai uuteenvuoteen tai vappuun tai juhannukseen.
---
Ensimmäinen näytös
Kaksi Elisabethin
aikaista ihmistä tappavat aikaa paikassa jolla ei ole mitään tunnistettavaa
muotoa.
He ovat pukeutuneet
hyvin – hatut, viitat, sauvat ja kaikki.
Kummallakin on suuri
nahkainen rahapussi.
Guildensternin pussi
on melkein tyhjä.
Rosencrantzin pussi on
melkein täysi.
Syy tähän on, että he
lyövät vetoa kolikonheitosta, seuraavalla kaavalla: Guildenstern (tästä
eteenpäin ’Guil’) ottaa kolikon pussistaan, heittää sen, antaen sen pudota. Rosencrantz
(tästä eteenpäin ’Ros’) tarkistaa sen,
ilmoittaa sen olevan kruuna, ja laittaa sen omaan pussiinsa. Sitten he
toistavat saman kaavan. He ovat ilmeistesti tehneet tätä jo jonkin aikaa.
’Kruunan’ jatkuva
toistuminen on mahdotonta, silti Ros ei näytä lainkaan yllättyneeltä – hän ei
ole yllättynyt. Kuitenkin, hän on tarpeeksi kiltti tunteakseen häpeää
viedessään niin paljon rahaa ystävältään. Olkoon se huomio hänen luonteestaan.
Guil on erittäin
tietoinen tilanteen outoudesta. Hän ei ole huolissaan rahasta, mutta hän on
huolissaan seurauksista; tietoinen, mutta ei aikeissa panikoida – huomio hänen
luonteestaan.
Guil istuu. Ros seisoo
(hän hoitaa liikkumisen kerätessään kolikoita).
Guil heittää, Ros tutkii kolikon.
Ros Kruuna
Hän nostaa kolikon ja
laittaa sen pussiinsa. Kaava toistuu.
Kruuna
Taas.
Kruuna
Taas
Kruuna
Taas.
Kruuna
Guil (heittäessään kolikkoa) Jännityksen rakentumisessa on tiettyä
taiteellisuutta
Ros Kruuna
Guil (heittäessään toisen) Tosin se voidaan tehdä pelkästään onnella
Ros Kruuna
Guil Jos se on sana jota haen
Ros (katsahtaa ylös Guiliin) Seitsemänkymmentä kuusi, kulta
Guil nousee ylös mutta
ei tiedä minne mennä. Hän heittää uuden kolikon olkansa yli katsomatta siihen,
hänen huomionsa on kiinnittynyt ympäristöön, tai sen puutteeseen.
Kruuna
Guil Heikompi mies
saattaisi pohtia uudelleen uskoaan, jos ei muuhun niin todennäköisyyden lakiin.
Hän heittää kolikon
olkansa yli, mennessään katsomaan takanäyttämöä.
Ros Kruuna
Guil, tutkien
näyttämön rajoja, heittää kaksi kolikkoa lisää, yksi kerrallaan tietysti. Ros ilmoittaa molempien niistä olevan kruuna.
Guil (pohtien) Todennäköisyyden lailla, kuten
omituisesti vaikuttaa, on jotain tekemistä ajatuksen kanssa, että jos kuusi
apinaa (hän on hämmentyy omista
puheistaan).. Jos kuusi apinaa olisivat…
Ros Peliä?
Guil Olivatko ne?
Ros Oletko sinä?
Guil (ymmärtäen) Peli (heittää kolikon). Keskiarvojen laki, jos olen ymmärtänyt tämän
oikein, tarkoittaa että jos kuutta apinaa heiteltäisiin ilmaan tarpeeksi kauan,
ne laskeutuisivat noin yhtä monta kertaa hännälleen kuin..
Ros Kruuna (nostaa kolikon)
Guil Joka ei edes
ensisilmäyksellä tunnu erityisen palkitsevalta huomiolta, kummassakaan
mielessä, edes ilman apinoita. Tai siis että et löisi siitä vetoa. Tai siis minä löisin, mutta sinä et… (heittäessään
kolikkoa)
Ros Kruuna.
Guil Vai löisitkö?
(hän heittää kolikon)
Ros Kruuna.
Toisto.
Kruuna. (Hän katsoo
Guiliin – nolostunut naurahdus) Käy vähän tylsäksi, eikö?
Guil (kylmästi) Tylsäksi?
Ros Noh…
Guil Entäs se
jännitys?
Ros (viattomasti.) Mikä jännitys?
Lyhyt tauko
Guil Sen täytyy
olla vähenevien tuottojen laki… Tunnen että kirous on murtumassa. (jotakuinkin onkien itsestään lisää energiaa.)
Hän ottaa kolikon, heittää
sen korkealle ja nappaa sen, kääntää sen kämmenselälleen ja tarkastelee
kolikkoa – ja heittää sen Rosille. Hänen energiansa valuu pois ja hän istuutuu.
No, se oli tasaväkinen mahdollisuus… jos laskelmani ovat
oikeassa.
Ros kahdeksankymmentä
viisi putkeen – rikoimme ennätyksen!
Guil Älä ole
absurdi.
Ros ilman muuta.
Guil (vihaisena)
Sekö se sitten on? Siinäkö kaikki?
Ros Mitä?
Guil Uusi
ennätys? Niinkö pitkälle sinä olet valmis menemään?
Ros Noh…
Guil Ei
kysymyksiä? Ei edes taukoa?
Ros Heitit ne
itse.
Guil Ei
epäilyksen häivääkään?
Ros (kiihtyneenä ja hyökkäävänä) No. Minä
voitin – enkö voittanutkin?
Guil (lähestyy häntä hiljaisempana) Entä jos
olisit hävinnyt? Jos ne olisivat kääntyneet sinua vastaan?
Kahdeksankymmentäviisi
putkeen? Yksi toisensa jälkeen, tuosta vaan?
Ros (tyhmänä) Kahdeksankymmentäviisi kertaa
putkeen? Klaavaa?
Guil Kyllä! Mitä
siihen sanoisit?
Ros (epäillen) noh… (hilpeästi) No, alkajaisiksi tutkisin kolikkosi tarkkaan.
Guil (vetäytyen) Olen helpottunut. Ainakin
voimme vielä luottaa itsekkyyteen ennustettavana tekijänä…
Olettaisin tämän
olevan viimeinen kerta. Sinisilmäisyytesi sai minut pohtimaan että ehkäpä… Sinä
yksin..
(Hän kääntyy häntä päin yhtäkkiä,
ojentaa kätensä) Kosketus. (Ros
tarraa hänen käteensä. Guil vetää hänet lähelleen. Intensiivisemmin.) Me
olemme heitelleet kolikoita siitä lähtien kun – (Hän päästää irti lähes väkivaltaisesti) Tämä ei ole ensimmäinen
kerta kun olemme heitelleet kolikoita.
Ros Voi ei –
olemme heitelleet kolikoita niin kauan kuin muistan.
Guil Eli kuinka
kauan?
Ros Minä en
muista. Ja muistakin – kahdeksankymmentäviisi kertaa.
Guil Niin?
Ros Sen
ylittämiseen menee aikaa, kuvittelisin.
Guil Sitäkö sitä ajattelet? Siinäkö kaikki?
Ei pelkoa?
To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti