Olen murhannut viisi ihmistä. Viisi
satunnaista ihmistä, vailla minkäänlaista motiivia.
Tuntuu hyvältä että minulla on joku
joka välittää. Hän rakastaa minua, sellaisena kuin olen.
En minä ole hullu.
En minä ole rakastunut häneen.
Tapan koska se tuntuu oikealta,
rakastan häntä koska hän on minun ja minä hänen ja hän korjaa minut.
Olemme yksi ihminen, hänen kätensä
on minun käteni ja minun käteni on hänen kätensä, tai ne ovat vain sulautuneet
yhdeksi, kaikki on yhteistä. Minun sydämeni pumppaa verta hänen aivoihinsa ja
hänen sydämensä pitää omani sykkimässä.
Kun minä tapan, tunnen olevani se
mikä minusta on odotettu. Kerrankin täytän ne odotukset joita minulle on
asetettu. Olen mies, olen vahva, teen lopultakin jotain omillani. Kun minä
valutan toisesta ihmisestä elämän, minä olen lopultakin se, minä olen itseäni
aina pitänyt. Minä olen murhaaja.
En ole koskaan harkinnut
itsemurhaa. Elämäni iskujen, mustelmien ja tärykalvoilla kaikuvien huutojen
seassa en ole koskaan ajatellut riistää henkeäni. Koska minä ansaitsen sen. Olen
murhaaja, ja murhaajien on kärsittävä.
Jos minun täytyisi valita? Valita
hänen ja tappamisen väliltä. Itseni ja itseni väliltä. Kolikosta ei voi valita
vain toista puolta, toista puolta ei voi poistaa, se on aina siinä. Sen voi
tuhota, polttaa ja tappaa, mutta se on yhä siinä. Päästäksesi toisesta puolesta
eroon, sinun on hävitettävä koko kolikko.
Minä tappaisin sinut. Täyttäisin omaa
olemustani tuhoamalla itseni. Tappamalla sinut tuhoaisin kaiken mitä olen ja
samalla lopullisesti täyttäisin kaiken mitä minun on oltava. Olen murhaaja.
Olen arvoton.
Vasta sitten minä olisin se mitä minun kuuluukin olla. Rikki ja yksin.
---
And mom: if you didn't get it, this is fiction :)
---
And mom: if you didn't get it, this is fiction :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti