8. Joulukuuta - Salapoliisityötä

Guil (Terävästi) Rosencrantz!

Ros (Hätkähtää) Mitä!

Hamlet poistuu. Voitonriemu valtaa heidät.

Guil Noin! Mitä mieltä olet?

Ros Ovelaa!

Guil Luontevaa?

Ros Vaistomaista.

Guil Tajusitko?

Ros Nostan hattua

Guil Lyödään kättä

He lyövät

Ros Nyt testaan sinua – Guil -!

Guil – Ei vielä – odota kunnes en ole varuillani.

Ros Aivan. (He erottautuvat. Tauko. Sivuttain Gulille) Valmis?

Guil (Ärähtää) Älä pelleile.

Ros Anteeksi.

Tauko

Guil (Napsahtaa) Guildenstern!

Ros (Hätkähtää) Mitä? (Hän masentuu heti, Guil vastenmielisenä)

Guil Toivon vain säännöllisyyttä!

Ros (hiljaa) Toivon vain kuolemattomuutta.

Guil (Dramaattisesti) Anna meille meidän päivittäinen viikkomme.

Pieni tauko.

Ros Kuka tuo oli?

Guil Etkö tunnistanut häntä?

Ros Hän ei tunnistanut minua.

Guil Hän ei nähnyt sinua

Ros Minä en nähnyt häntä.

Guil Näemme pian. Minä tunsin hänet vain juuri ja juuri. Hän on muuttunut.

Ros Näit sen hänestä?

Guil Muuttunut

Ros Mistä voit tietää

Guil Sisältä ja ulkoa.

Ros Ymmärrän.

Guil Hän ei ole oma itsensä

Ros Hän on muuttunut

Guil Sen saattoi nähdä. (Tauko) Selvitetään mikä häntä kiusaa.

Ros Minua?

Guil Häntä

Ros Miten?

Guil Kysymyksillä ja vastauksilla. Perinteet kunniaan.

Ros Häntä vaivaa jokin.

Guil Sinä kysyt, minä vastaan

Ros Uskotko, hän ei ole oma itsensä

Guil Minä olen hän, huomaathan

Tauko.

Ros Kuka minä sitten olen?

Guil Olet oma itsesi

Ros Ja hän sinä?

Guil Kaikkea muuta.

Ros Vaivaako sinua jokin?

Guil Se on ajatus. Oletko valmis?

Ros Palataanpa vähän taaksepäin

Guil Jokin vaivaa minua

Ros Ymmärrän

Guil Selvitä mikä minua vaivaa

Ros Aivan

Guil Kysymys ja vastaus

Ros Miten aloitan?

Guil Puhuttele minua

Ros Rakas ystäväni Guildenstern!

Guil (Hiljaa) Olet unohtanut, etkö olekin?

Ros Rakas ystäväni Rosencrantz!

Guil (Hillitsee itsensä) Et taida ymmärtää. Me pyrimme tässä hypoteesiin, jossa minä vastaan hänen puolestaan, ja sinä kysyt minulta kysymyksiä.

Ros Ai! Valmis?

Guil Tiedätkö nyt mitä tehdä?

Ros Mitä?

Guil Oletko tyhmä?

Ros Anteeksi?

Guil Oletko kuuro?

Ros Puhuitko sinä?

Guil (Kehottaen) Ei nyt –

Ros Toteamus.

Guil (Huutaa) Ei nyt! (Tauko. ) Jos minulla on mitään epäilyksiä, tai paremminkin toiveita, ne ovat väärinymmärrettyjä. Mitä muuta kuin tilanteemme meillä voi olla yhteistä? (He erottautuvat ja istuvat) Ehkä hän palaa tätä kautta.

Ros Pitäisikö meidän mennä?

Guil Miten niin?

Tauko.

Ros (Nousee ylös, napsauttaa sormiaan) Oi! Tarkoitat – sinä esität olevasi hän ja minä kysyn sinulta kysymyksiä

Guil (kuivasti) Hienoa

Ros Hämmensit minua

Guil Huomasin.

Ros Miten aloittaisin?

Guil Puhuttele minua

 He seisovat kasvotusten, poseerauksissa.

Ros Kunnioitettava herrani!

Guil Rakas Rosencrantz!

Tauko.

Ros Olenko minä sitten olevinani sinä?

Guil Et todellakaan. Jos niin haluat. Jatkammeko?

Ros Kysymys ja vastaus.

Guil Aivan.

Ros Aivan. Kunnioitettava Herrani!

Guil Rakas ystäväni!

Ros Kuinko voitte?

Guil Mieltäni vaivaa!

Ros Todellako? Millä tavoin?

Guil Muuttunut täysin.

Ros Sisältä vai ulkoa?

Guil Sekä että

Ros Ymmärrän. (Tauko) Ei paljon uutta.

Guil Mene yksityiskohtiin. Kaivele. Tutki taustoja, kartoita tilanne.

Ros Siis – siis setäsi on Tanskan kuningas?

Guil Ja isäni ennen häntä.

Ros Hänen isänsä ennen häntä?

Guil Ei, minun isäni ennen häntä.

Ros Mutta varmasti –

Guil Voit hyvin kysyä.

Ros Yritän nyt ymmärtää. Isäsi oli kuningas. Sinä olit hänen ainoa poikansa. Isäsi kuolee. Olet täysi-ikäinen. Sedästäsi tulee kuningas.

Guil Niin.

Ros Sopimatonta

Guil Ohitti minut.

Ros Kieltämättä. Missä sinä olit?

Guil Saksassa.

Ros Vallankaappaus, siis.

Guil Hän tui väliin

Tauko.

Ros (Surullisena) Isäsi ruumis oli vielä lämmin.

Guil Samoin äitini.

Ros Eriskummallista

Guil Säädytöntä

Ros Hutiloitua

Guil Epäilyttävää

Ros … Pistää miettimään

Guil Älä luule etten ole miettinyt

Ros Ja aviomiehensä veljen kanssa

Guil He olivat läheisiä

Ros Äitisi meni hänen luokseen –

Guil – liian lähelle –

Ros – hakemaan lohtua.

Guil Näyttää pahalta

Ros Siinä on järkeä

Guil Vihjaa aviopetokseen

Ros Menisittekö niin pitkälle?

Guil En koskaan.

Ros Summauksena: Isäsi, jota rakastat, kuolee, olet hänen perijänsä, palaat takaisin huomaamaan että liian pian kuoleman jälkeen hänen pikkuveljensä istui hänen valtaistuimelleen ja sujahti hänen lakanoihinsa, täten tarjoten sekä laillisia että luonnollisia palveluita. Miksi siis tarkalleen käyttäydyt tällä kummallisella tavalla?

Guil En voi kuvitella! (Tauko) Mutta kaikki tämä on tiedossa, yleistä tietoa. Ja silti hän kutsui meidät. Ja me tulimme.

Ros (Varuillaan, korvat höröllä) Jopas jotain! Kuulin musiikkia –

Guil Olemme täällä

Ros – kuin orkesteri – luulin kuulleeni orkesterin.

Guil Rosencrantz…

Ros (poissaolevasti, yhä kuunnellen) Mitä?

Lyhyt tauko.

Guil (hellän ironisesti) Guildenstern…

Ros (Ärtyneenä toistosta) Mitä?

Guil Etkö huomaa mitään eroa?

Ros (Kääntyy tyhmänä) Häh?

Tauko

Guil Mene katsomaan onko hän siellä.

Ros Kuka?

Guil Tuolla.

Ros menee takanäyttämön siipeen, katsoo, palaa raportoimaan virallisen näköisenä.

Ros Kyllä.

Guil Mitä hän tekee?

Ros Puhuu.

Guil Itsekseen?

 Ros liikkuu, Guil tarttuu häneen kärsimättömänä.

Onko hän yksin?

Ros Ei

Guil Sittenhän hän ei puhu itsekseen?

Ros Ei itselleen… Tulee tähän suuntaan, luulisin. (välttelevästi) Pitäisikö meidän mennä?

Guil Miksi? Meidän sijaintimme on nyt tiedossa.

7. Joulukuuta - Kysymyksiä

Heidän katseensa kohtaavat taas.

Ros Me emme ole kenellekään mitään velkaa.

Guil Meidät on otettu kiinni. Pieninkin liikkeesi laukaisee toisen jossain muualla, ja se seuraavan. Pidä silmäsi auki ja korvasi höröllä. Toimi varovaisesti, seuraa ohjeita. Kyllä tämä tästä.

Ros Kauanko siihen menee?

Guil Kunnes kaikki mitä on tapahtuva, on tapahtunut. Johdonmukainen tapahtumaketju on käynnissä – älä huoli, kaikki on valmiina. Nauti. Rentoudu. Johdatettuna kädestä pitäen, kuin olisi taas lapsi, vaikka ilman viattomuutta, lapsi – se on kuin annettaisiin palkinto, ylimääräinen pala lapsuutta kun sitä vähiten odottaa, palkintona siitä kun on ollut kiltisti, tai korvauksena ettei sitä koskaan ollut… Olenko ristiriitainen?

Ros Minä en muista… Miltä pohjalta voimme jatkaa?

Guil Meille on kerrottu pohja. Hamletin muutos. Mitä luulet?

Ros No, hän on muuttunut, eikö olekin? Ulkoinen ja sisäinen olemus eivät muistuta –

Guil Hyödynnetään hänen nautintojaan – kootaan mikä häntä vaivaa.

Ros Muukin kuin hänen isänsä kuolema –

Guil Hän puhuu meistä jatkuvasti – ei ole kahta miestä joita hän kunnioittaisi enemmän.

Ros Me piristämme häntä – selvitämme mikä häntä vaivaa –

Guil Juuri niin, tärkeää on kysyä oikeat kysymykset ja paljastaa itse niin vähän kuin mahdollista. Se on peliä.

Ros Ja koska voimme lähteä?

Guil Ja saada kuninkaalliset kiitokset.

Ros Tuo kuulostaa hyvältä. Mitä luulet että hän sillä tarkoittaa?

Guil Hän ei unohda ystäviään.

Ros Et viitsisi arvioida?

Guil Oikeastaan paha sanoa. Jotkin kuninkaat ovat taipuvaisia huonomuistisuuteen, toiset kai – päinvastoin, mitä se sitten onkaan.

Ros Niin – mutta –

Guil Norsumainen...?

Ros Ei kuinka paljon – Kuinka pitkään?

Guil Norsun muistinen – Kuninkaalla on norsun muisti, kuninkaan palvelija…

Ros Mitä sinä selität?

Guil Sanoja, sanoja. Niistä meidän on lähdettävä.

Tauko.

Ros Eikö meidän pitäisi tehdä jotain – rakentavaa?

Guil Kuten? …Pikainen matala ihmispyramidi?

Ros Voisimme mennä.

Guil Minne?

Ros Hänen peräänsä.

Guil Miksi? He ovat laittaneet meidät nyt tiettyyn paikkaan. Jos alamme liikkua jahtaamme toisiamme koko yön.

Tauko.

Ros (Parrasvaloissa) Kovin kiehtovaa! (kääntyy.) Tuntuu kuin olisin katselija – miellyttävä näkökulma. Ainoa mikä tekee siitä siedettävää, on järjenvastainen usko että pian kuvioihin astuu joku kiinnostava henkilö…

Guil Näetkö ketään?

Ros En. Sinä?

Guil En. (parrasvaloissa) Mikä kummallinen vaino – olla jatkuvasti kiinnostunut, saamatta koskaan selville mistä on todella kyse… (Tauko.) Emme ole saaneet lainkaan harjoitusta.

Ros Voisimme pelata kysymyksillä.

Guil Mitä iloa siitä olisi?

Ros Harjoitusta!

Guil Toteamus! 1-0

Ros Huijausta!

Guil Miten niin?

Ros En ollut vielä aloittanut.

Guil Toteamus. 2-0

Ros Lasketko tuon?

Guil Mitä?

Ros Lasketko tuon?

Guil Virhe! Ei toistoa. 3-0. Ensimmäisen erän voittaa –

Ros Minä en pelaa jos olet tuollainen.

Guil Kuka tarjoaa?

Ros hmh?

Guil Virhe! Ei äännähdyksiä. 1-0

Ros Kenen vuoro?

Guil Miksi?

Ros Miksi ei?

Guil Minkä vuoksi?

Ros Virhe! Ei synonyymeja. 1-1

Guil Mitä ihmettä tapahtuu?

Ros Virhe! Ei retorisia! 1-2

Guil Mihin kaikki tämä johtaa?

Ros Etkö arvaa?

Guil Puhutko minulle?

Ros Onko täällä muita?

Guil Kuka?

Ros Mistä minä tietäisin?

Guil Miksi kysyt?

Ros Oletko tosissasi?

Guil Oliko tuo retorinen?

Ros Ei.

Guil Toteamus! 2-2, ottelupallo.

Ros Mikä sinulla tänään on?

Guil Milloin?

Ros Mitä?

Guil Oletko kuuro?

Ros Olenko kuollut?

Guil Kyllä vai ei?

Ros Onko vaihtoehtoa?

Guil Onko Jumalaa?

Ros Virhe! Ei epäloogisia seuraussuhteita. 2-3, tasapeli.

Guil (Vakavasti) Mikä sinun nimesi on?

Ros Mikä on sinun?

Guil Minä kysyin ensin.

Ros Toteamus. 1-0

Guil Mikä sinun nimesi on kun olet kotona?

Ros Mikä on sinun?

Guil Kun minä olen kotona?

Ros Onko se kotona erilainen?

Guil Kotona?

Ros Eikö sinulla ole kotia?

Guil Miksi kysyt?

Ros Mihin sinä tähtäät?

Guil (painokkaasti) Mikä sinun nimesi on?!

Ros Toisto. 2-0, ottelupallo minulle.

Guil (Tarttuen häneen rajusti) KUKA SINÄ LUULET OLEVASI?

Ros Retorinen! Peli- ja ottelupallo! (Tauko.) Mihin se loppuu?

Guil Siinä onkin kysymys.

Ros Kaikkialla on kysymyksiä.

Guil Luuletko että se on ongelma?

Ros Eikö se sinusta ole?

Guil Miksi sen pitäisi olla?

Ros Onko ’miksi’ isoin ongelma?

Guil (Kiusoitellen lempeästi) Mikä ongelma siinä on onko se ongelma?

Ros (puhuu hänet pussiin) Mikä sinun ongelmasi on?

Tauko.

Guil Se ei ole ongelma.

Ros (vaihtaa aihetta) … Mikä peli?

Guil Mitkä säännöt?

Hamlet tulee sisään heidän takanaan, ylittää näyttämön lukien kirjaa – Guil huomaa hänet juuri ennen kuin hän katoaa näkyvistä.

6. Joulukuuta - Hamlet

Peluri (traagikoille) Kolmekymmentäkahdeksan!

Ros (liikkuu sivusuuntaan, kiinnostuneena ja toiveikkaana) asetelma?

Peluri mitä?

Ros Jokin teidän – näytännöistänne?

Peluri Ei, herra.

Ros Ai.

Peluri (Traagikoille, jotka nyt luopuvat kärrystään ottaen siitä jo paljon rekvisiittaa.) Sisäänkäynti tuolta ja tuolta (Viitaten takanäyttämöön).

 Peluri ei ole liikkunut paikoiltaan viimeisen neljän puheenvuoronsa aikana. Hän ei liiku enää. Guil odottaa.

Guil Noh… Etkö sinä aio vaihtaa rooliasuusi?

Peluri En koskaan vaihda sitä pois, herra.

Guil Aina roolissa.

Peluri Juuri niin.

Tauko.

Guil Etkö sinä aio – tulla lavalle?

Peluri Minä olen lavalla.

Guil Mutta jos sinä olet lavalla, et voi tulla lavalle. Vai voitko?

Peluri Minä aloitan lavalta.

Guil Mutta se ei ole alkanut. Mene lavalle. Me pidämme sinua silmällä.

Peluri Minä vilkutan teille.

Hän ei liiku. Hänen liikkumattomuutensa on nyt huomio keskipisteessä, ja alkaa vaikuttaa kiusalliselta. Tauko. Ros kävelee hänen luokseen niin että he ovat kasvotusten.

Ros Anteeksi.

Peluri nostaa edempää jalkaansa. Se peitti Guilin kolikon. Ros laittaa sille jalkansa ja hymyilee.

Kiitos.

Peluri kääntyy ja poistuu. Ros on kumartunut nostaakseen kolikon.

Guil (poistumassa) Mennään.

Ros Melkoista – hyvä tuuri.

Guil (kääntyy) Mitä?

Ros Se oli klaava.

Ros heittää kolikon Guilille joka ottaa sen kiinni.

Samanaikaisesti – valaistus muuttuu hämäräksi muuttamaan ulkoisen tunnelman sisäiseksi, mutta ei liian rajusti. Ja Ophelia juoksee lavalle jotenkin levottomana, pidellen helmojaan – peräsään Hamlet.

Ophelia on ollut ompelemassa, ja hän pitelee vaatetta. He ovat molemmat mykkiä. Hamlet, päällään silittämätön jakku, ei hattua, sukat likaisina ilman sukkanauhoja ja roikkuen nilkoissa, kasvonsa kalpeana kuin paitansa, hänen polvensa osuen toisiinsa... ja niin säälittävän näköisenä hän tarttuu tyttöä ranteesta ja pitelee tätä lujasti ottaen sitten etäisyyttä, ja toinen käsi otsallaan lukee tytön kasvoja kuin piirtäisi ne… Lopulta, käsivartensa hieman täristessä ja kolmesti päänsä taipuessa ylös alas, hän huokaisee niin syvään ja surkeasti että se näyttää pirstovan hänen koko ruumiinsa ja kadottavan hänen olemuksensa. Sen tehtyään hän päästää tytön menemään, pää olkansa yli kääntyneenä, ja poistuu takaperin irrottamatta tytöstä katsettaan… Tämä juoksee pois vastakkaiseen suuntaan.

Ros ja Guil ovat jähmettyneet. Guil havahtuu ensin. Hän tarttuu Rosiin.

Guil Tule!

(Mutta kuuluu fanfaareja – Claudius ja Gertrude astuvat sisään.)

Claudius Tervetuloa, Rosencrantz… (Hän kohottaa kätensä Guilille kun Ros kumartaa – Guil kumartaa myöhässä ja hätäisesti) … Ja Guildenstern.

Hän kohottaa kätensä Rosille kun Guil kumartaa hänelle – Ros on edelleen suoristautumassa edellisestä kumarruksesta ja puolessavälissä ylös kun hän kumartaa uudestaan. Pää alhaalla hän vääntää päätään vilkaistakseen Guilia joka on suoristautumassa.

Emme vain kaivanneet, vaan myös tarvitsimme teitä, ystävät – siitä kiireellinen kutsu. *

Ros ja Guil yrittävät yhä totutella vaatetukseensa Claudiuksen läsnäolossa.

Hamletin sairaudesta olette kai jo kuulleet – hän on hirveästi muuttunut, eikä vain ulkonaisesti ja käytökseltään. Isän kuolema järkytti häntä kovin – muuta en ymmärrä. Siksi pyydän teitä, hänen tovereitaan, jotka läheltä seurasitte häntä, että jonkin aikaa hovissa viipyisitte, häntä huvittaen, ja samalla huomaamatta tutkisitte, mikä meille tuntematon lääke synkkämielisyyteen voisi auttaa.*

Gertrude Hyvät (epätietoisuuden hetki) herrat… (he molemmat kumartavat).

Hän puhuu teistä usein, ja olen varma että hän on teihin kiintynyt kuin kasvinkumppaneihin konsanaan. Jos siis suopeasti tahtoisitte toistaiseksi viipyä hovissa, palkitsemme kuninkaallisesti kaikki vaivannäkönne. *

Ros Majesteetti, teillä on toki valta pikemminkin meitä käskeä kuin pyytää. *

Guil Ja me ilomielin tottelemme. *

Claudius Kiitos, Rosencrantz (Kääntyen Rosin puoleen joka ei ole varautunut, Guilin kumartaessa.) ja lempeä Guildenstern (kääntyen Guilin puoleen joka on kumartunut kaksinkerroin).

Gertrude (Korjaten) Kiitos, Guildenstern (Kääntyen Rosin puoleen, joka kumartaa Guilin vilkaistessa liikkeitä ylhäällä kumartaakseen myös – kumartuvat kaksinkerroin, vilkaisten toisiaan)… ja lempeä Rosencrantz. (Kääntyen Guilin puoleen, molempien suoristuessa – Guil vilkaisee uudelleen ja kumartaa taas.)

Toivon että heti suostuisitte tapaamaan järkkynyttä poikaani. – Tulkoon joku ja opastakoon herrat onnettoman prinssin luokse. *

Kaksi palvelijaa poistuvat takaperin, viitaten että Rosin ja Guilin tulisi seurata.

Guil Taivas suokoon että vierailumme on hoville onneksi!*

Gertrude Aamen!

Ros ja Guil liikkuvat kohti takanäyttämön siipeä. Ennen kuin he ehtivät sinne, Polonius astuu sisään. He pysähtyvät ja kumartavat hänelle. Hän nyökkää ja kiirehtii näyttämön etuosaan Claudiuksen luo. He kääntyvät katsomaan häntä.

Polonius Herra, lähettiläät ovat onnellisesti palanneet Norjasta.*

Claudius Polonius, verraton sanantuoja!*

Polonius Olenko? Vannon että koko sielustani tahdon Jumalaa ja kuningasta palvella. Nyt luulen vainunneeni syyn prinssin hulluuteen.  

Poistuminen – jättäen Rosin ja Guilin.

Ros Haluan kotiin

Guil Älä anna heidän hämmentää sinua.

Ros Minä en sovi tänne –

Guil Pian me olemme taas kotona – selvillä vesillä – minä –

Ros Pääni ei kestä –

Guil Minä saan sinut pian kotiin ja -

Ros Tulen hulluksi –

Guil – hoidan sinut turvaan ja –

Ros (Murtuen, korkealta) Minä en sovi tänne en ymmärrä mitään! – Tämä päättyy huonosti, ajaudumme liian syvälle, kunnes päämme ei enää kestä, tämä ei voi loppua hyvin -

Guil (lohdutellen kuin lasta) No! …ja pian me olemme turvallisesti kotona… turvassa… (pikaisesti) Onko sinulle koskaan käynyt niin, että yhtäkkiä, ilman mitään syytä, et vain tiedä miten sana  – ’vaimo’ – tai ’talo’ – kirjoitetaan, koska kun kirjoitat sitä, tuntuu kuin et olisi koskaan edes nähnyt kirjaimia siinä järjestyksessä…?

Ros Muistan –

Guil Niin?

Ros Muistan kun ei ollut kysymyksiä.

Guil Kysymyksiä on ollut aina. Yhden sarjan vaihtaminen toiseen ei ole iso asia.

Ros Vastauksia. Kaikkeen oli ennen vastaus.

Guil Sinä olet unohtanut.

Ros (suuttuen) En ole unohtanut – kuinka muistin oman nimeni – ja sinun, aivan niin! Vastauksia oli kaikkialla minne vain katsoi. Se oli kaikki selvää – ihmiset tiesivät kuka minä olin, ja jos eivät, he kysyivät ja minä vastasin.

Guil Niin, ongelma on siinä että ne kaikki ovat… uskottavia, olematta vaistonvaraisia. Koko elämäsi elät niin lähellä totuutta että siitä tulee sumea piste silmäkulmassasi, ja kun joku tönäisee sitä niin että se muodostuu selkeiksi ääriviivoiksi, tuntuu kuin olisit joutunut hirvittävän väijytyksen kohteeksi. Mies ratsailla melkein koittaneessa aamussa, hakkasi ikkunaluukkuja ja huusi kaksi nimeä. Hän oli pelkkä hattu ja viitta joka leijui oman hengityksensä harmaassa pilvessä, mutta hän kutsui ja me tulimme. Se ainakin on varmaa – me tulimme.

Ros No sanonpa vaan että minä olen kyllästynyt tähän. Minä en välitä ollenkaan, joten päätä jo.

Guil Meillä ei ole valtaa tehdä mitään niin mielivaltaista. Emmekä tulleet tänne asti ristiäisiin. Kaikki se – on meidän edellämme. Mutta me olemme verrannollisen onnekkaita – meidät olisi voitu jättää tutkimaan koko inhimillisen termistön ala, kuin kaksi sokeaa miestä jotka ryöstävät myyjäiset omien muotokuviensa vuoksi… Ainakin meille on tarjottu vaihtoehtoja.

Ros No tästä lähtien –

Guil – Mutta ei valinnanvapautta.

Ros Sinä sait minut näyttämään naurettavalta tuolla.

Guil Minä näytin aivan yhtä naurettavalta.

Ros (tuskainen parahdus) Enkö voisi saada edes vähän johdonmukaisuutta!

Guil (matalalta, pisteliään retorisesti) Anna meille meidän päivittäinen naamiomme.

Ros (kuoleman väsyneenä) Haluan kotiin. (Liikkuu) Mistä me tulimme sisään? Olen menettänyt suuntavaistoni.

Guil Ainoa alku on syntymä ja ainoa loppu on kuolema – jos et voi luottaa siihen, mihin voit?

---

'*' Merkityt kohdat eivät ole itse suomentamiani vaan suoraan Eeva-Liisa Mannerin suomentamasta Shakespearen Hamlet näytelmästä. 

5. Joulukuuta - Kolikonheittoa ja näyttämötaiteen rappio

Ros (Muuttuneella äänensävyllä: hän on saanut juonenpäästä kiinni) Anteeksi!

Peluri Se-is!

He pysähtyvät.

Alfred!

Alfred palaa pukeutumaan. Peluri astuu eteenpäin.

Ros Te ette siis ole – öh – pelkästään näyttelijöitä?

Peluri Me olemme laaja-alaisia.

Ros Te teette siis – esityksiä?

Peluri Näytäntöjä, herra.

Ros Niin, tietenkin. Siinä liikkuu enemmän rahaa, niinkö?

Peluri Siinä on laajemmat markkinat.

Ros Aikojen ollessa mitä ovat.

Peluri Niin.

Ros Mitättömiä.

Peluri Kovin.

Ros Tiedätkö, minä en ollenkaan…

Peluri Et.

Ros Siis olen minä kuullut siitä – mutta en koskaan –

Peluri Et.

Ros siis, mitä te tarkalleen teette?

Peluri Me pitäydymme tavallisissa kaavoissa, mutta enemmän tai vähemmän ylösalaisin. Tuomme lavalle sen, minkä pitäisi tapahtua lavan takana. On tietyllä tavalla rehellistä nähdä jokainen uloskäynti sisäänkäyntinä jonnekin muualle.

Ros (Hermostuneena, äänekkäästi) No, en ole oikein sellainen mies, joka – ei, mutta älkää kiirehtikö pois, istukaa alas ja kertokaa meille jotakin siitä mitä ihmiset pyytävät teitä tekemään – (Peluri kääntyy pois)

Peluri Eteenpäin!

Ros Odottakaa!

He kääntyvät katsomaan häntä ilmeettömänä.

No, hyvä on – Ei minua haittaisi nähdä – millaista te oikein – (urheasti) Mitä te tekisitte tuosta? (Heittää yhden kolikon maahan heidän väliinsä. Peluri sylkäisee kolikkoa paikoiltaan. Traagikot vastustelevat, yrittäen päästä kolikon luo. Hän potkii ja läimii heitä takaisin.)

Peluri Töihin!

Alfred on edelleen puoliksi aamutakissaan. Peluri läimäisee häntä. Alfredille.

Mitä sinä pelleilet?

Ros ei enää ole hämillään, vaan raivoissaan.

Ros Saastaa! Oksettavaa – ilmoitan teistä auktoriteeteille – Perverssit! Tiedän kyllä mitä peliä pelaatte, se 

on pelkkää törkyä!

Näyttelijät ovat lähdössä. Guil on pysynyt puolueettomana.

Guil (huolettomasti) Tykkäättekö lyödä vetoa?

Traagikot kääntyvät kiinnostuneina. Peluri tulee lähemmäs.

Peluri Millainen veto sinulla on mielessä?

Guil kävelee puoleenväliin kohti peluria, pysähtyy jalka kolikon päällä.

Guil Tupla tai kuitti.

Peluri No… Kruuna.

Guil nostaa jalkansa kolikolta. Peluri kumartuu. Traagikkojen joukko kerääntyy heidän ympärilleen. Helpotus ja onnitteluja. Peluri nostaa kolikon. Guil heittää hänelle toisen.

Guil Uudestaan?

Osa Traagikoista kannattaa, osa vastustaa.

Tasaiset mahdollisuudet.

Peluri nyökkää ja heittää kolikkoa.

Kruuna.

Se on. Hän nostaa sen.

Uudelleen.

Guil heittää kolikon.

Peluri Kruuna.

Se on. Peluri nostaa kolikon. Hänellä on taas kaksi, joista hän heittää toisen.

Guil Kruuna

Se on. Guil nostaa ja heittää sen sitten välittömästi.

Peluri (häivähdys epävarmuutta) Klaava.

Mutta se on kruuna. Guil nostaa sen. Peluri heittää viimeisen kolikkonsa maksuna, ja kääntyy pois. Guil ei nosta sitä vaan laittaa jalkansa sen päälle.

Guil Kruuna.

Peluri Ei!

Tauko. Traagikot vastustelevat. Anteeksipyytävästi.

He eivät pidä mahdollisuuksistamme.

Guil (Nostaa jalkansa, kyykistyy; nostaa kolikon yhä kyykyssä ja katsoo ylös.) Olit oikeassa – kruuna. 

(Heittää kolikon ja lyö kätensä lattiaan sen päälle) Kruunalla voitan.

Peluri Ei.

Guil (näyttää kolikon) taas oikein. (toisto) Kruunalla voitan.

Peluri Ei!

Hän kääntyy pois, traagikot perässään. Guil nousee ylös ja tulee lähelle)

Guil Uskomatonta eikö olekin? (Väistyy, rentoutuu ja hymyilee.) Lyö kanssani vetoa että syntymävuoteni kertaa kaksi on pariton luku.

Peluri Sinun syntymävuotesi -!

Guil Jos et luota minuun, älä pelaa kanssani.

Peluri Luottaisitko sinä minuun?

Guil Haasta minut.

Peluri Minun syntymävuoteni?

Guil Parittomalla luvulla sinä voitat

Peluri Hyvä on –

Traagikot ovat tulleet edemmäs, tarkkaavaisina.

Guil Hyvä. Syntymävuotesi, kerro se kahdella. Parillisella luvulla minä voitan, parittomalla häviän.

Hiljaisuus. Kauhistunut henkäys kun Traagikot tajuavat, että mikä tahansa luku kerrottuna kahdella on parillinen. Sitten kamala kiista kun he protestoivat. Sitten hirvittävä hiljaisuus.

Peluri Meillä ei ole rahaa.

Guil kääntyy hänen puoleensa.

Guil Vai niin. Mitä teillä sitten on?

Peluri tuo Alfredin hiljaa lähemmäksi. Guil tervehtii häntä surullisesti.

Tätä vartenko hän on?

Peluri Parempaa meillä ei ole.

Guil (Katsoo ylös ja ympärilleen) Sitten ajat todella ovat huonot.

Peluri alkaa puhua, protestoidakseen. Mutta Guil kääntyy häntä päin vihaisesti.

Pelkkä ilma lemuaa.

Peluri perääntyy. Guil kävelee parrasvaloihin ja kääntyy.

Tule tänne, Alfred.

Alfred tulee eteenpäin ja pysähtyy, pienenä ja peloissaan. Hellästi.

Häviättekö te usein?

Alfred Kyllä, herra

Guil Mitä sinulla sitten voi enää olla annettavaa häviöstä?

Alfred Ei mitään, herra.

Tauko. Guil koskettaa häntä.

Guil Onko sinusta mukavaa olla… Näyttelijä?

Alfred Ei, herra.

Guil katsoo ympärilleen, yleisöä.

Guil Sinä ja minä, Alfred – me voisimme tehdä tästä dramaattisen ennakkotapauksen.

Ja Alfred, joka on ollut kyynelten partaalla, alkaa niiskuttaa.

No no, Alfred. Euroopan teattereita ei täytetä tällä tavalla.

Peluri on siirtynyt edemmäs protestoidakseen Alfredin kanssa. Guil tönäisee hänet taas pois. Äreästi.

Tunnetko sinä hyviä näytelmiä?

Peluri Näytelmiä?

Ros  (tullen lähemmäs, kaksitellen arasti) Esityksiä…

Guil Luulin että sanoitte olevanne näyttelijöitä.

Peluri (Ymmärtäen) Aa. No, olemme me. Olemme. Mutta ei ole ollut paljon kysyntää –

Guil Te hävisitte. Siispä – jokin Kreikkalaisten, ehkäpä? Ovathan antiikin tragediat tuttuja? Murhanhimoiset klassikot? Matri, petri, fratri, sorori, uxori ja on sanomattakin selvää…

Ros Tyylikästä –

Guil – Itsetuhoista – hm? Jumaluuksia kunnioittavia neitsyitä -

Ros Ja päinvastoin –

Guil Onko se teidän tyylistänne?

Peluri Ei, en oikein voi sanoa että se olisi. Olemme enemmänkin rakkauden, veren ja retoriikan koulukuntaa.

Guil No, jätän valinnan sinulle, jos niiden välillä on mitään valittavaa.

Peluri Ne ovat vaikeasti erotettavia, herra – mutta voin tarjota verta ja rakkautta ilman retoriikkaa, verta ja retoriikkaa ilman rakkautta, tai voin tarjota kaikki kolme rinnakkain tai peräkkäin, mutta en voi tarjota rakkautta ja retoriikkaa ilman verta. Veri on välttämätöntä – Kaikessa on verta, ymmärräthän.

Guil Sitäkö ihmiset haluavat?

Peluri Sitä me tarjoamme.

Pieni tauko. Hän kääntyy pois. Guil koskettaa Alfredia olkapäälle.

Guil (ironisesti, hellästi) Kiitos; ilmoitamme sinulle kyllä.

Peluri on siintynyt takanäyttämölle. Alfred seuraa häntä.

4. joulukuuta - Koominen pornotaiteilija ja lauma huoria

Traagikoita on kuusi kappaletta, sisältäen pienen pojan (Alfredin). Kaksi vetävät ja työntävät kärryä joka oli kukkurallaan rekvisiittaa ja omaisuutta. Joukossa on myös rumpali, torvisoittaja ja huilisti. Puhemiehellä (’Pelurilla’) ei ole soitinta. Hän pitää jonon perää ja on ensimmäinen joka huomaa heidät.

Peluri Pysähtykää!

Joukko pysähtyy ja kääntyy.

(riemukkaasti) Yleisö!

Ros ja Guil ovat nousemassa.

Älkää liikkuko!

He vajoavat takaisin istumaan. Hän tervehtii heitä rakastavasti.

Täydellistä! Onneksi satuimme paikalle.

Ros Onneksi meille?

Peluri Toivokaamme niin. Mutta tavata kaksi herrasmiestä tiellä – emme olisi voineet toivoa tapaavamme heitä poissa siltä.

Ros Ettekö?

Peluri No tapasimme, itse asiassa, ja juuri ajoissa.

Ros Miksi niin?

Peluri Miksi, me ruostumme ja tapasitte meidät juuri rappion hetkellä – huomenna tähän aikaan voi olla että olisimme jo unohtaneet kaiken mitä olemme koskaan tienneet.  Siinäpä ajatus, eikös? (Hän nauraa remakasti.) Olisimme palanneet sinne mistä aloitimme – improvisointiin.

Ros Oletteko te akrobaatteja?

Peluri Voimme me teitä pyöräyttää, jos sitä haluatte, ja kun ajat ovat mitä ovat… Muuten, kolikon kilahduksella voimme esittää teille valikoiman hurmeisia romansseja, täynnä tarkkaa rytmitystä ja ruumiita; kopioitu laittomasti italialaisilta, eikä kilahdukseen vaadita paljon – yhdessäkin kolikossa on musiikkia.

He kaikki heilahtavat ja kumartavat, kömpelösti.

Traagikot, palveluksessanne.

Rosin ja Guilin täytyy nousta jaloilleen.

Ros Minun nimeni on Guildenstern, ja tämä on Rosencrantz. (Guil vaihtaa hänen kanssaan pari sanaa)

(Nolostumatta) Olen pahoillani – hänen nimensä on Guildenstern ja minä olen Rosencrantz.

Peluri Hauska tavata. Olemme näytelleet suuremmillekin, tietysti, mutta laatu merkitsee jollekin.  Tunnistin teidät heti –

Ros Keitä me olemme?

Peluri – taiteilijatovereiksi

Ros Luulin että olemme herrasmiehiä

Peluri Joillekin meistä se on esiintyminen, toisille yleisö. Samalla kolikolla on kaksi puolta, tai sanotaan kun meitä on niin paljon, se on sama puoli kahdesta kolikosta. (Kumartaa jälleen.) Älkää taputtako liian äänekkäästi – tämä maailma on kovin vanha.

Ros Mitä te teette?

Peluri Tragediaa, herra. Kuolemia ja paljastuksia, yleisiä ja erityisiä, sekä odottamattomia että vääjäämättömiä loppuratkaisuja, transvestiitti-melodraamaa kaikilla, myös vihjailevalla, tasolla. Viemme teidät juonittelun ja illuusion maailmaan… Pellejä, jos haluatte, murhia – voimme esittää teille kummituksia ja taisteluita sanaharkan tasolla, sankareita, konnia, kärsiviä rakastajia – iskeä suoraan runosuoneen; voimme esittää teille pistomiekkoja tai raiskauksia tai molempia, kaikin mokomin, uskottomia vaimoja ja raiskattuja neitsyitä – fragrante delicato tiettyyn hintaan, mutta se tulee sellaisessa realismissa että sille on erityiset säännöt. Alan lämmetä, enkö?

Ros (epäilevästi) no enpä tiedä…

Peluri Maksaa vähän katsoa, vähän enemmän jos satut päätymään mukaan toimintaan, jos sitä haluat ja 

aikojen ollessa mitä ovat.

Ros Mitä ne sitten ovat?

Peluri Mitättömiä.

Ros Huonoja?

Peluri Julmia. Nyt, mistä nimenomaan pidät? (Hän kääntyy Traagikoihin.) Herrat, hurvitelkaa. (Traagikot laahustavat jonkinlaiseen riviin.) Noin! Näetkö mitään mistä pidät?

Ros (epäröivänä, viattomasti) Mitä he tekevät?

Peluri Anna mielikuvituksesi laukata. Heitä ei yllätä mikään.

Ros Paljonko se olisi?

Peluri Osallistua?

Ros Katsoa.

Peluri Katsoa mitä?

Ros Yksityistä esitystä

Peluri Kuinka yksityistä?

Ros No, meitä on kaksi. Onko se tarpeeksi?

Peluri Yleisöksi se on melkoinen pettymys. Tirkistelijöille keskitasoa.

Ros Onko niillä eroa?

Peluri kymmenen guldenia

Ros (Kauhistuneena) kymmenen guldenia?

Peluri Tarkoitan kahdeksan

Ros Yhteensä?

Peluri Molemmilta. Et taida ymmärtää…

Ros Mitä sinä tarkoitat?

Peluri Tarkoitan – seitsemän

Ros Missä te olette olleet?

Peluri Ympäriinsä. Lauma lapsia vie asiakassuhteet kaupunkiin. Lasten seurueet, ne ovat nyt suosiossa. Mutta ne eivät vedä vertoja meidän tuotannollemme… Alennumme mihin vain halajat.

Hän katsahtaa Rosiin merkitsevästi, mutta Ros vastaa vain tyhjällä tuijotuksella.

Ros He kasvavat aikuisiksi

Peluri (luovuttaa) Joka hetki syntyy uusia. (Traagikoille) Eteenpäin!

Traagikot alkavat palata matkustustaakkojensa luokse. Guil havahtuu viimein.

Guil Minne te olette menossa?

Peluri Se-is!

He pysähtyvät ja kääntyvät.

Kotiin, herra.

Guil Mistä te tulette?

Peluri Kotoa. Olemme matkaajia. Käytämme tilaisuuden siellä mistä saamme.

Guil Se oli siis tuuria?

Peluri Tuuria?

Guil Te löysitte meidät.

Peluri Aivan oikein.

Guil Yritittekö te?

Peluri Emme toki.

Guil Tuuria, siis.

Peluri Tai kohtalo.

Guil Teidän vai meidän?

Peluri Ei voi olla yhtä ilman toista.

Guil Kohtalo, siis.

Peluri Juuri niin. Me emme hallitse mitään. Tänään me esiinnymme oikeudelle. Tai seuraavana päivänä. Tai 

krouville. Tai sitten emme.

Guil Ehkä minä voin vaikuttaa.

Peluri Krouvissa?

Guil Oikeudessa. Sanoisin että minulla on vaikutusvaltaa.

Peluri Niinkö sanoisit?

Guil Minulla kuitenkin on vaikutusta.

Peluri Miten niin ’kuitenkin’?

Guil tarttuu Peluriin väkivaltaisesti.

Guil Minulla on vaikutusta!

Peluri ei vastustele. Guil irrottaa otettaan. Rauhallisemmin.

Sinä sanoit jotain – toimintaan osallistumisesta –

Peluri (irrottautuu otteesta, iloisesti) Sanoin -! Niin sanoin -! Olet terävämpi kuin ystäväsi… 

(luottavaisena) Muutamalla guldenilla minulta löytyy leikkaamaton versio Sabinen naisten raiskauksesta - 

Tai paremminkin naisen –tai oikeastaan Alfredin – (olkansa yli) Pue mekko päällesi, Alfred!

Poika alkaa pyristellä naisten aamutakkia päälleen.

…Kahdeksalla voit itsekin osallistua.

Guil perääntyy, Peluri seuraa häntä.

…kummassa tahansa osassa.

Guil perääntyy.

...Tai molemmissa kymmenellä.

Guil yrittää kääntyä pois. Peluri tarttuu häntä hihasta.

…Useamman kerran.

Guil lyö Peluria kasvoihin. Peluri hätkähtää. Guil seisoo vavisten.

(Alistuneena ja hiljaisena) ota hame pois, Alfred.

Alfred pyristelee ulos aamutakista joka on jo melkein hänen päällään.

Guil (täristen raivosta ja pelosta) Se olisi voinut olla - Sen ei olisi tarvinnut olla rivoa… Se olisi voinut olla värikäshöyheninen lintu väärään vuodensikaan, istumassa olkapäälläni. Se olisi voinut olla kieletön kääpiö tiellä osoittamassa suuntaa… Minä olin valmistautunut. Mutta se on tämä, eikö olekin? Ei arvoitusta, ei arvokkuutta, ei mitään klassista, merkittävää, vain tämä – koominen pornotaiteilija ja lauma huoria…

Peluri (Tunnustaa kuvauksen nostamalla hattuaan, kumartaen surullisesti) Sinun olisi pitänyt törmätä meihin parempina aikoina. Olimme ennen puristeja. (Suoristautuu) Eteenpäin!

Näyttelijät tekevä lähtöä.

3. Joulukuuta - Yksisarvinen

Ros (Leikatessaan kynsiään) Toinen kiintoisa tieteellinen fakta on, että kynnet kasvavat kuoleman jälkeenkin, samoin parta.

Guil Mitä?

Ros (kovaan ääneen) Parta!

Guil Mutta et sinä ole kuollut

Ros (ärtyneenä) En sanonut että se alkaa kasvaa kuoleman jälkeen. (tauko, rauhallisemmin) Kynnet kasvavat myös ennen syntymää, parta kylläkään ei.

Guil Mitä?

Ros (huutaa) Parta! Mikä sinua vaivaa? (pohtien) Varpaankynnet taas eivät kasva ollenkaan.

Guil (Hämmentyneenä) Varpaankynnet taas eivät kasva ollenkaan?

Ros Vai kasvavatko? Hassu juttu, leikkaan sormenkynsiäni koko ajan, ja aina kun ajattelen että voisin leikata ne, ne myös tarvitsevat leikkaamista. Nyt, esimerkiksi. Kuitenkaan, ainakaan tietääkseni, en koskaan leikkaa varpaankynsiäni. Niiden pitäisi jo kaartua jalkojeni alle, mutta ne eivät tee niin. En koskaan ajattele niitä. Ehkä leikkaan ne tajuamatta sitä itse, ajatellessani jotain muuta.

Guil (Hermostuneena keskustelun rönsyilystä) Muistatko sinä ensimmäisen asian joka tänään tapahtui?

Ros (Nopeasti) Minä heräsin, varmaankin. (Oivaltaen) Oi - nyt muistan - se mies, ulkomaalainen, hän herätti meidät.

Guil Viestinviejä. (Rauhoittuu, istuutuu.)

Ros Aivan – Valkea taivas ennen aamunkoittoa, mies ratsailla hakkaamassa ikkunaluukkuja – huutaen – Mistä tämä meteli?! Häivy! – Mutta sitten hän kutsui meitä nimeltä. Sinä muistat – Tuo mies herätti meidät.

Guil Niin.

Ros Meidät kutsuttiin.

Guil Niin.

Ros Siksi me olemme täällä. (Hän katsoo ympärilleen, näyttää epävarmalta, mutta ymmärtää) Matkalla.

Guil Niin.

Ros (Dramaattisesti) Se oli kiireellistä – erittäin kiireellinen, kuninkaallinen kutsu, hänen sanoillaan: virallinen tehtävä, ei kysymyksiä. – Valoja tallipihalla, satula selkään ja kiireellä päistikkaa halki maan, oppaamme jättivät meille hengenvaarallisen tehtävän. Seuraa hirveitä jos myöhästymme!! (Lyhyt tauko.)

Guil Myöhästymme mistä?

Ros mistä minä tietäisin? Emme ole vielä perillä.

Guil Ihmettelen siis mitä teemme täällä

Ros Ihmettele toki

Guil Meidän on parempi jatkaa

Ros Voisihan sitä

Guil Meidän on parempi jatkaa.

Ros (valppaana) Aivan! (Tauko.) Jatkaa minne?

Guil Eteenpäin.

Ros (parrasvaloihin päin) Aa. (Epäröi) Mihin suuntaan me - (hän kääntyy ympäri) Mistä me -?

Guil Aloitetaan alusta.. Herääminen, mies ratsailla hakkaamassa ikkunaluukkuja, nimiämme huudetaan aamunkoitteessa, viesti, kutsu… Uusi ennätys kruunassa ja klaavassa. Me emme ole… Valittu.. Yksinkertaisesti hylättäväksi… Päästetty etsimään tiemme… Olisin luullut… Että meille olisi annettu jotain suuntimia.

Ros (Tarkkaavaisena, kuunnellen) Hei –! Kuuntele –

Guil nousee seisomaan.

Guil Niin?

Ros Kuin orkesteri. (Hän katsoo ympärilleen, nauraa hämillään sovitellen huudahdustaans) Se kuulosti – orkesterilta. Rummuilta.

Guil Kyllä.

Ros (rentoutuen) Se ei voinut olla todellinen.

Guil ’Punainen, sininen ja vihreä ovat todellisia. Keltainen on kaikkien jakama mystinen kokemus.’ – tyhjentävää.

Ros (lavan reunalla) Sen täytyi olla ukkonen. Kuin rummut…

Seuraavan puheenvuoron lopussa orkesteri on heikosti kuultavissa.

Guil Mies taittamassa matkaa kahden paikan välillä kolmannessa paikassa vailla nimeä, ulkomuotoa, asukkaita tai merkitystä, näkee yksisarvisen poikkeavan reitilleen ja katoavan. Pelkästään se on hätkähdyttävää, mutta on ennakkotapauksia monenlaisille mystisille kohtaamisille, tai vähemmän räikeästi, valittu usko väheksyy sitä kuvitelmaksi. Kunnes – ’Hyvä luoja’ toinen mies sanoo, ’näen varmasti unta, luulen nähneeni juuri yksisarvisen.’ Tässä vaiheessa, lisätty taso tekee kokemuksesta niin hälyttävän kuin se voi olla. Kolmas todistaja, ymmärräthän, ei lisää enempää tasoja vaan vain syventää edellisiä, ja neljäs vielä enemmän, ja mitä enemmän todistajia sitä järkevämpää siitä tulee kunnes se on yhtä uskottavaa kuin todellisuus, nimi jonka olemme antaneet yleiselle kokemukselle… ’Katsokaa, katsokaa!’ yleisö kertoo. ’hevonen jolla on nuoli otsassa! Se on varmasti sekoitettu hirveen.’

Ros (innokkaasti) Tiesin koko ajan että se on orkesteri.

Guil Hän tiesi koko ajan että se on orkesteri.

Ros Tuolta ne tulevat!

Guil (viime hetkellä ennen kuin orkesteri ilmestyy – haikeasti) Harmi ettei se ollut yksisarvinen. Olisi kivaa jos olisi yksisarvisia. 

2. Joulukuuta - Luonnonlaeista

Ros Pelkoa?

Guil (raivoissaan – heittää kolikon maahan.)  Pelkoa! Halkeamaa joka saattaa hukuttaa aivosi valoon.*

Ros Kruuna… (Hän laittaa sen pussiinsa.)

Guil istuu toivottomana. Hän ottaa kolikon, heittää sen ja antaa sen pudota jalkojensa väliin. Hän katsoo sitä, ottaa sen käteensä ja heittää sen Rosille joka laittaa sen pussiinsa.

Guil ottaa toisen kolikon, heittää, ottaa kiinni ja kääntää sen kädelleen. Hän katsoo sitä ja heittää sen Rosille joka laittaa sen pussiinsa. Guil ottaa kolmannen kolikon, heittää sen, ottaa sen kiinni oikealla kädellään, kääntää sen vasemmalle ranteelleen, heittää sen ilmaan, ottaa sen kiinni vasemmalla kädellään, nostaa vasenta jalkaansa ja heittää kolikon sen alta, ottaa sen kiinni ja kääntää sen päänsä päälle johon se jää. Ros tulee, katsoo sitä ja laittaa sen pussiinsa.

Ros Pelkään…

Guil Niin minäkin

Ros Pelkäänpä että tänään ei ole sinun päiväsi.

Guil Pelkäänpä että on.

Lyhyt tauko

Ros Kahdeksankymmentäyhdeksän.

Guil Sen täytyy merkitä joitain muutakin kuin hyvinvoinnin uudelleenjakamista. (hän mietiskele.) Lista mahdollisista selityksistä:

Yksi. Haluan sitä. Sisällä jossa mikään ei näy, olen kaksi-kruunaisia kolikkoja heittävän miehen olemus, joka lyö vetoa itseään vastaan hyvittäessään itselleen menneisyyttä, jota ei muista. (Hän heittää Rosille kolikon.)

Ros Kruuna

Guil Kaksi. Aika on pysähtynyt kuin seinään, ja kokemus yhden ainoan kolikon heittämisestä on toistunut yhdeksänkymmentä kertaa… (Hän heittää kolikon, katsoo sitä ja heittää sen Rosille.) Ylipäätään epätodennäköistä. Kolme. Jumalallinen väliintulo, toisin sanoen, hyvä teko ylhäältä, joka koskien häntä vrt. Israelin lapsiin, tai kosto yläpuolelta koskien minua vrt. Lootin vaimoon. Neljä. Silmiin pistävä periaatteen todistaminen, että jokaisen yksittäin heitetty yksittäinen kolikko (hän heittää yhden) laskeutuu yhtä todennäköisesti kruunana kuin klaavana ja siksi ei pitäisi yllättää jokaisella kerralla kun niin tapahtuu. (Niin tapahtuu. Hän heittää sen Rosille.)¨

Ros En ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa!

Guil Ja päättelyketju: Yksi, hän ei ollut koskaan tuntenut vastaavaa. Kaksi, hän ei ole koskaan tiennyt mitään mistä kirjoittaa kotiin. Kolme, se ei ole mitään mistä kirjoittaa kotiin… Koti… Mikä on ensimmäinen asia jonka muistat?

Ros hm, katsotaan… Tarkoitat siis ensimmäistä asiaa joka tulee mieleeni?

Guil Ei – ensimmäinen asia jonka muistat.

Ros Aa. (Tauko.) Ei, ei siitä ole hyötyä, se on poissa. Siitä on kauan aikaa.

Guil (kärsivällinen mutta kireä) Et ymmärrä mitä tarkoitan. Mikä on ensimmäinen asia kaiken unohtamasi jälkeen?

Ros Ai, nyt ymmärrän. (tauko.)  Olen unohtanut kysymyksen. (Guil nousee ylös ja astelee.)

Guil Oletko sinä onnellinen?

Ros Mitä?

Guil Tyytyväinen? Rento?

Ros Luulisin.

Guil Mitä sinä aiot tehdä nyt?

Ros En tiedä. Mitä sinä haluat tehdä?

Guil Minulla ei ole haluja. Ei minkäänlaisia. (Hän lopettaa kävelyn kuin seinään) Siellä oli viestinviejä… niin. Meidät kutsuttiin. (Hän käännähtää Rosiin päin ja tiuskaisee -) Toinen päättelyketju: Yksi, todennäköisyys on tekijä joka toimii luonnonlakien puitteissa. Kaksi, todennäköisyys ei toimi tekijänä. Kolme, me olemme luonnottomien, luonnollisten tai yliluonnollisten voimien alaisina. Tarkkaile. (Ros on sopivan hämmentynyt – happamasti) Ei liian kiivaasti.

Ros Anteeksi, minä – Mikä sinua vaivaa?

Guil Tieteellinen lähestyminen ilmiöiden tutkimiseen on puolustuskeino puhdasta pelontunnetta vastaan. Pidä tiukasti kiinni ja jatka niin kauan kuin on aikaa. Nyt – vastaus edelliselle päättelyketjulle: tämä on hankala, seuraa tarkasti, se saattaa helpottaa.  Jos oletamme, kuten olemme juuri tehneet, että luonnottomien, luonnollisten tai yliluonnollisten voimien todennäköisyys on, että todennäköisyys ei toimi tekijänä, meidän on hyväksyttävä, että ensimmäisen osan todennäköisyys ei toimi tekijänä luonnottomissa, luonnollisissa tai yliluonnollisissa voimissa. Ja koska se ei ilmiselvästi ole tehnyt niin, voimme olettaa että emme olekaan luonnottomien, luonnollisten tai yliluonnollisten voimien piirissä; siis kaiken todennäköisyyden mukaan. Mikä on minulle henkilökohtaisesti suuri helpotus. (lyhyt tauko.) Mikä on kaikki erittäin hyvä, paitsi että – (Hän jatkaa kireällä, hallitulla hysterialla) Me olemme heitelleet yhdessä kolikkoja en tiedä mistä asti, ja kaiken sen ajan (jos se kaikki on aikaa) en usko että kumpikaan meistä oli enemmän kuin pari kultakolikkoa voitolla tai häviöllä. Toivon että se ei kuullosta yllättävältä koska olen yrittänyt pitää kiinni nimenomaan sen ei-yllättävyydestä. Keskiverto kolikonheittäjän mielenrauha riippuu laista, tai paremminkin taipumuksesta, tai sanotaan todennäköisyydestä, tai millä tahansa tasolla matemaattisesti laskettavasta mahdollisuudesta joka takaa että hän ei järkytä itseään häviämällä liikaa tai järkytä vastustajaansa voittamalla liian usein. Tämä mahdollistaa tietynlaisen harmonian ja tietynlaisen itseluottamuksen. Se suhteutti sattumanvaraisen ja säädetyn rauhoittavaan yhteyteen jonka me tunnistamme luontona. Aurinko nousi pitkän päälle suunnilleen yhtä usein kuin se laski ja kolikko näytti kruunaa suunnilleen yhtä usein kuin se näytti klaavaa. Sitten viestinviejä tuli. Meitä tultiin hakemaan. Mitään muuta ei tapahtunut. Yhdeksänkymmentä kaksi peräkkäin heitettyä kolikkoa ovat peräkkäin yhdeksänkymmentä kaksi kertaa olleet kruunaa… ja viimeiset kolme minuuttia olen tuulettoman päivän tuulessa kuullut rummut ja huilun…

---

* suora käännös, jos ajatuksia miten sujuvoittaa, saa ehdottaa.

1. Joulukuuta - ensimmäinen näytös

Noníin, rakkaat lapset. Tästä alkaa blogini joulukalenteri, joka on hauska kääntämisprojekti joka kestää jouluun tai uuteenvuoteen tai vappuun tai juhannukseen. 

---

Ensimmäinen näytös

Kaksi Elisabethin aikaista ihmistä tappavat aikaa paikassa jolla ei ole mitään tunnistettavaa muotoa.

He ovat pukeutuneet hyvin – hatut, viitat, sauvat ja kaikki.

Kummallakin on suuri nahkainen rahapussi.

Guildensternin pussi on melkein tyhjä.

Rosencrantzin pussi on melkein täysi.

Syy tähän on, että he lyövät vetoa kolikonheitosta, seuraavalla kaavalla: Guildenstern (tästä eteenpäin ’Guil’) ottaa kolikon pussistaan, heittää sen, antaen sen pudota. Rosencrantz (tästä eteenpäin ’Ros’) tarkistaa  sen, ilmoittaa sen olevan kruuna, ja laittaa sen omaan pussiinsa. Sitten he toistavat saman kaavan. He ovat ilmeistesti tehneet tätä jo jonkin aikaa.

’Kruunan’ jatkuva toistuminen on mahdotonta, silti Ros ei näytä lainkaan yllättyneeltä – hän ei ole yllättynyt. Kuitenkin, hän on tarpeeksi kiltti tunteakseen häpeää viedessään niin paljon rahaa ystävältään. Olkoon se huomio hänen luonteestaan.

Guil on erittäin tietoinen tilanteen outoudesta. Hän ei ole huolissaan rahasta, mutta hän on huolissaan seurauksista; tietoinen, mutta ei aikeissa panikoida – huomio hänen luonteestaan.

Guil istuu. Ros seisoo (hän hoitaa liikkumisen kerätessään kolikoita).

Guil heittää, Ros tutkii kolikon.                       

Ros Kruuna

Hän nostaa kolikon ja laittaa sen pussiinsa. Kaava toistuu.

Kruuna

Taas.

Kruuna

Taas

Kruuna

Taas.

Kruuna

Guil (heittäessään kolikkoa) Jännityksen rakentumisessa on tiettyä taiteellisuutta

Ros Kruuna

Guil (heittäessään toisen) Tosin se voidaan tehdä pelkästään onnella

Ros Kruuna

Guil Jos se on sana jota haen

Ros (katsahtaa ylös Guiliin) Seitsemänkymmentä kuusi, kulta

Guil nousee ylös mutta ei tiedä minne mennä. Hän heittää uuden kolikon olkansa yli katsomatta siihen, hänen huomionsa on kiinnittynyt ympäristöön, tai sen puutteeseen.

Kruuna

Guil Heikompi mies saattaisi pohtia uudelleen uskoaan, jos ei muuhun niin todennäköisyyden lakiin.

Hän heittää kolikon olkansa yli, mennessään katsomaan takanäyttämöä.

Ros Kruuna

Guil, tutkien näyttämön rajoja, heittää kaksi kolikkoa lisää, yksi kerrallaan tietysti. Ros ilmoittaa molempien niistä olevan kruuna.

Guil (pohtien) Todennäköisyyden lailla, kuten omituisesti vaikuttaa, on jotain tekemistä ajatuksen kanssa, että jos kuusi apinaa (hän on hämmentyy omista puheistaan).. Jos kuusi apinaa olisivat…

Ros Peliä?

Guil Olivatko ne?

Ros Oletko sinä?

Guil (ymmärtäen) Peli (heittää kolikon). Keskiarvojen laki, jos olen ymmärtänyt tämän oikein, tarkoittaa että jos kuutta apinaa heiteltäisiin ilmaan tarpeeksi kauan, ne laskeutuisivat noin yhtä monta kertaa hännälleen kuin..

Ros Kruuna (nostaa kolikon)

Guil Joka ei edes ensisilmäyksellä tunnu erityisen palkitsevalta huomiolta, kummassakaan mielessä, edes ilman apinoita. Tai siis että et löisi siitä vetoa. Tai siis minä löisin, mutta sinä et… (heittäessään kolikkoa)

Ros Kruuna.

Guil Vai löisitkö? (hän heittää kolikon)

Ros Kruuna.

Toisto.

Kruuna. (Hän katsoo Guiliin – nolostunut naurahdus) Käy vähän tylsäksi, eikö?

Guil (kylmästi) Tylsäksi?

Ros Noh…

Guil Entäs se jännitys?

Ros (viattomasti.) Mikä jännitys?

Lyhyt tauko

Guil Sen täytyy olla vähenevien tuottojen laki… Tunnen että kirous on murtumassa. (jotakuinkin onkien itsestään lisää energiaa.)

Hän ottaa kolikon, heittää sen korkealle ja nappaa sen, kääntää sen kämmenselälleen ja tarkastelee kolikkoa – ja heittää sen Rosille. Hänen energiansa valuu pois ja hän istuutuu.

No, se oli tasaväkinen mahdollisuus… jos laskelmani ovat oikeassa.

Ros kahdeksankymmentä viisi putkeen – rikoimme ennätyksen!

Guil Älä ole absurdi.

Ros ilman muuta.

Guil (vihaisena) Sekö se sitten on? Siinäkö kaikki?

Ros Mitä?

Guil Uusi ennätys? Niinkö pitkälle sinä olet valmis menemään?

Ros Noh…

Guil Ei kysymyksiä? Ei edes taukoa?

Ros Heitit ne itse.

Guil Ei epäilyksen häivääkään?

Ros (kiihtyneenä ja hyökkäävänä) No. Minä voitin – enkö voittanutkin?

Guil (lähestyy häntä hiljaisempana) Entä jos olisit hävinnyt? Jos ne olisivat kääntyneet sinua vastaan? 

Kahdeksankymmentäviisi putkeen? Yksi toisensa jälkeen, tuosta vaan?

Ros (tyhmänä) Kahdeksankymmentäviisi kertaa putkeen? Klaavaa?

Guil Kyllä! Mitä siihen sanoisit?

Ros (epäillen) noh… (hilpeästi) No, alkajaisiksi tutkisin kolikkosi tarkkaan.

Guil (vetäytyen) Olen helpottunut. Ainakin voimme vielä luottaa itsekkyyteen ennustettavana tekijänä… 

Olettaisin tämän olevan viimeinen kerta. Sinisilmäisyytesi sai minut pohtimaan että ehkäpä… Sinä yksin.. 

(Hän kääntyy häntä päin yhtäkkiä, ojentaa kätensä) Kosketus. (Ros tarraa hänen käteensä. Guil vetää hänet lähelleen. Intensiivisemmin.) Me olemme heitelleet kolikoita siitä lähtien kun – (Hän päästää irti lähes väkivaltaisesti) Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olemme heitelleet kolikoita.

Ros Voi ei – olemme heitelleet kolikoita niin kauan kuin muistan.

Guil Eli kuinka kauan?

Ros Minä en muista. Ja muistakin – kahdeksankymmentäviisi kertaa.

Guil Niin?

Ros Sen ylittämiseen menee aikaa, kuvittelisin.

Guil Sitäkö sitä ajattelet? Siinäkö kaikki? Ei pelkoa?

To be continued...