Ruusu

Ruusu

perjantai 17. elokuuta 2012

Rakas, rämä elämä


Mä nauran, ilakoin, riehun ja rakastun,
Ryydyn, kituutan, hyydyn ja pysähdyn
Ja paskaa, ihmisen paskaa, kaikkialla ja samalla

Maailma on perseestä, yhteiskunta kusee niskaan, ihmissuhteet ovat vaikeita, koulu on rankkaa ja kahvi on kallista. Ihme että näinkin moni ihminen jaksaa elää iloisena, tai yleensä tehdä mitään. Suomessa asuminen on rankkaa, täällä ollaan yhteiskunnassa kohtuullisen hyvässä asemassa ja syyllisyys maailman köyhistä ja nälkäisistä painaa harteilla.
      Maatamme johtaa porvaripoliitikot, persut ja presidentiksi pääsi melkein vihreä homo, nuorilla ei kohta ole varaa ruokaan kun harjoittelijoiden palkkoja lasketaan, toisaalla vanhusten huoltoon käytettävä raha ei riitä edes vaippoihin kaikille.
    Suurinta osaa nuorista on joskus kiusattu, masennus yleistyy kulovalkean tavoin, sydämiä särkyy kaikkialla. Peruskoulusta vähennetään jatkuvasti luovia oppiaineita ja lisätään teoriaa ja opiskeltavaa, paineet ja työmäärä lisääntyy, ihmissuhteet kuolevat pois koulun tieltä ja nuorista tulee erakkoja vailla sosiaalisia taitoja tai kykyä ilmaista itseään. Kahvikupillinenkin maksaa lähemmäs kaksi euroa.
     Silti tuntuu että elämä on hyvää, ja onnellisuus kuplii jostain kaiken keskellä.

Elämä on ruma, kaunis ja rakas
 rikas, rämä, mutta oma

     Sitä tunnetta on vaikea selittää. Kun kaikki on vain hyvin. Elämä on täynnä kaikkea ikävää ja suomalaisen mentaliteetin mukaan niihin keskittyy. On hassua huomata ero itsessään ja mielessään nyt ja kuukausi sitten, vuosi sitten, kolme vuotta sitten. Aina välillä tuntuu että elämä on vain karua ja rumaa, missään ei oikeasti ole mitään järkeä. Sitten taas huomaa miten näkee kaunista vain katsoessaan bussin ikkunasta pimeällä.
   Ehkä se on kesä. Ulkona näkee värejä: sinistä, vihreää, harmaata, keltaista. Taivas on värikäs, maa ja valo on jonkin väristä. Tässä vaiheessa vuotta alkaa olla pimeää, ja valoista voi taas nauttia uudella tapaa. Yöllä taivas on niin tumma, että näkee tähdet. Kun matkustaa illalla keskustan läpi, liikennevalot, katuvalot ja rakennusten valot näyttävät kodilta.
   Väistämättä tulen saamaan paskaa niskaani. Tulee olemaan huonoja aikoja ja parempia aikoja, välillä tekee mieli lähteä tai lakata olemasta. Mutta se on elämää, minun elämääni. Jälkikäteen kivikoita oppii arvostamaan, tai sitten ei.

Elämä - rikas, rämä, mutta oma
Elämä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti