Innostuin tänään kokeilemaan vesivärikyniäni. Yleensä jos piirrän en käytä värejä, lyijykynällä saa aikaan paljon paremman tunnelman kuin värityskuvilla. Näihin värikuviin yritin saada ajatukseksikin vähän epäselvemmän, tuoda valot ja varjot esiin värisävyillä.
Ensimmäinen yritys väripiirroksella epäonnistui, koska ymmärrykseni väreistä on niin minimaalinen. Näin silmissäni hienon kuvan kasvoista joiden osat on rakennettu kaikista sateenkaaren väreistä niin, että kaikki oli täydellisessä sopusoinnussa. Tulos oli sotku.Päädyin piirämään väriryhmillä. Ensin lämpimillä väreillä luodun tytön. Luonnostelin kasvojen ääriviivoja oranssilla, viivasta tuli värilläkin kaunista. Korostelin varjoa punaisella, valoa keltaisella ja yritin saada pohjavärin oranssiksi. Pinkit hiukset olisivat selvästi kaivanneet oheensa toista sävyä, niistä tuli liian mattapintainen ja yksivärinen massa. En ole ottanut maalipensseliä käteeni moneen vuoteen, ja maalaamisen seuraus oli sen tasoinen.
Käteni alkoi luonnostelemaan toiselle paperille profiilia vaaleansinisellä. Tummansinisellä varjoja, normaali iho oli himmeää vaaleansinistä. Olisin voinut tuoda valon paremmin varjostamalla vielä hieman vahvemmin. Hiukset saivat kahta eri vihreää, ja niiden lopputuloksesta pidän. Kasvot eivät taaskaan aivan lähteneet maalauksen kanssa lentoon, mutta mitäpä sille voi.
Voisin jatkossakin leikkiä värikynillä, mutta en usko että ne aivan heti päihittävät ikuista suosikkiani: lyijykynää.
ah tuo ensimmäisen kuvan ihana nainen
VastaaPoista