2. Joulukuuta - Luonnonlaeista

Ros Pelkoa?

Guil (raivoissaan – heittää kolikon maahan.)  Pelkoa! Halkeamaa joka saattaa hukuttaa aivosi valoon.*

Ros Kruuna… (Hän laittaa sen pussiinsa.)

Guil istuu toivottomana. Hän ottaa kolikon, heittää sen ja antaa sen pudota jalkojensa väliin. Hän katsoo sitä, ottaa sen käteensä ja heittää sen Rosille joka laittaa sen pussiinsa.

Guil ottaa toisen kolikon, heittää, ottaa kiinni ja kääntää sen kädelleen. Hän katsoo sitä ja heittää sen Rosille joka laittaa sen pussiinsa. Guil ottaa kolmannen kolikon, heittää sen, ottaa sen kiinni oikealla kädellään, kääntää sen vasemmalle ranteelleen, heittää sen ilmaan, ottaa sen kiinni vasemmalla kädellään, nostaa vasenta jalkaansa ja heittää kolikon sen alta, ottaa sen kiinni ja kääntää sen päänsä päälle johon se jää. Ros tulee, katsoo sitä ja laittaa sen pussiinsa.

Ros Pelkään…

Guil Niin minäkin

Ros Pelkäänpä että tänään ei ole sinun päiväsi.

Guil Pelkäänpä että on.

Lyhyt tauko

Ros Kahdeksankymmentäyhdeksän.

Guil Sen täytyy merkitä joitain muutakin kuin hyvinvoinnin uudelleenjakamista. (hän mietiskele.) Lista mahdollisista selityksistä:

Yksi. Haluan sitä. Sisällä jossa mikään ei näy, olen kaksi-kruunaisia kolikkoja heittävän miehen olemus, joka lyö vetoa itseään vastaan hyvittäessään itselleen menneisyyttä, jota ei muista. (Hän heittää Rosille kolikon.)

Ros Kruuna

Guil Kaksi. Aika on pysähtynyt kuin seinään, ja kokemus yhden ainoan kolikon heittämisestä on toistunut yhdeksänkymmentä kertaa… (Hän heittää kolikon, katsoo sitä ja heittää sen Rosille.) Ylipäätään epätodennäköistä. Kolme. Jumalallinen väliintulo, toisin sanoen, hyvä teko ylhäältä, joka koskien häntä vrt. Israelin lapsiin, tai kosto yläpuolelta koskien minua vrt. Lootin vaimoon. Neljä. Silmiin pistävä periaatteen todistaminen, että jokaisen yksittäin heitetty yksittäinen kolikko (hän heittää yhden) laskeutuu yhtä todennäköisesti kruunana kuin klaavana ja siksi ei pitäisi yllättää jokaisella kerralla kun niin tapahtuu. (Niin tapahtuu. Hän heittää sen Rosille.)¨

Ros En ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa!

Guil Ja päättelyketju: Yksi, hän ei ollut koskaan tuntenut vastaavaa. Kaksi, hän ei ole koskaan tiennyt mitään mistä kirjoittaa kotiin. Kolme, se ei ole mitään mistä kirjoittaa kotiin… Koti… Mikä on ensimmäinen asia jonka muistat?

Ros hm, katsotaan… Tarkoitat siis ensimmäistä asiaa joka tulee mieleeni?

Guil Ei – ensimmäinen asia jonka muistat.

Ros Aa. (Tauko.) Ei, ei siitä ole hyötyä, se on poissa. Siitä on kauan aikaa.

Guil (kärsivällinen mutta kireä) Et ymmärrä mitä tarkoitan. Mikä on ensimmäinen asia kaiken unohtamasi jälkeen?

Ros Ai, nyt ymmärrän. (tauko.)  Olen unohtanut kysymyksen. (Guil nousee ylös ja astelee.)

Guil Oletko sinä onnellinen?

Ros Mitä?

Guil Tyytyväinen? Rento?

Ros Luulisin.

Guil Mitä sinä aiot tehdä nyt?

Ros En tiedä. Mitä sinä haluat tehdä?

Guil Minulla ei ole haluja. Ei minkäänlaisia. (Hän lopettaa kävelyn kuin seinään) Siellä oli viestinviejä… niin. Meidät kutsuttiin. (Hän käännähtää Rosiin päin ja tiuskaisee -) Toinen päättelyketju: Yksi, todennäköisyys on tekijä joka toimii luonnonlakien puitteissa. Kaksi, todennäköisyys ei toimi tekijänä. Kolme, me olemme luonnottomien, luonnollisten tai yliluonnollisten voimien alaisina. Tarkkaile. (Ros on sopivan hämmentynyt – happamasti) Ei liian kiivaasti.

Ros Anteeksi, minä – Mikä sinua vaivaa?

Guil Tieteellinen lähestyminen ilmiöiden tutkimiseen on puolustuskeino puhdasta pelontunnetta vastaan. Pidä tiukasti kiinni ja jatka niin kauan kuin on aikaa. Nyt – vastaus edelliselle päättelyketjulle: tämä on hankala, seuraa tarkasti, se saattaa helpottaa.  Jos oletamme, kuten olemme juuri tehneet, että luonnottomien, luonnollisten tai yliluonnollisten voimien todennäköisyys on, että todennäköisyys ei toimi tekijänä, meidän on hyväksyttävä, että ensimmäisen osan todennäköisyys ei toimi tekijänä luonnottomissa, luonnollisissa tai yliluonnollisissa voimissa. Ja koska se ei ilmiselvästi ole tehnyt niin, voimme olettaa että emme olekaan luonnottomien, luonnollisten tai yliluonnollisten voimien piirissä; siis kaiken todennäköisyyden mukaan. Mikä on minulle henkilökohtaisesti suuri helpotus. (lyhyt tauko.) Mikä on kaikki erittäin hyvä, paitsi että – (Hän jatkaa kireällä, hallitulla hysterialla) Me olemme heitelleet yhdessä kolikkoja en tiedä mistä asti, ja kaiken sen ajan (jos se kaikki on aikaa) en usko että kumpikaan meistä oli enemmän kuin pari kultakolikkoa voitolla tai häviöllä. Toivon että se ei kuullosta yllättävältä koska olen yrittänyt pitää kiinni nimenomaan sen ei-yllättävyydestä. Keskiverto kolikonheittäjän mielenrauha riippuu laista, tai paremminkin taipumuksesta, tai sanotaan todennäköisyydestä, tai millä tahansa tasolla matemaattisesti laskettavasta mahdollisuudesta joka takaa että hän ei järkytä itseään häviämällä liikaa tai järkytä vastustajaansa voittamalla liian usein. Tämä mahdollistaa tietynlaisen harmonian ja tietynlaisen itseluottamuksen. Se suhteutti sattumanvaraisen ja säädetyn rauhoittavaan yhteyteen jonka me tunnistamme luontona. Aurinko nousi pitkän päälle suunnilleen yhtä usein kuin se laski ja kolikko näytti kruunaa suunnilleen yhtä usein kuin se näytti klaavaa. Sitten viestinviejä tuli. Meitä tultiin hakemaan. Mitään muuta ei tapahtunut. Yhdeksänkymmentä kaksi peräkkäin heitettyä kolikkoa ovat peräkkäin yhdeksänkymmentä kaksi kertaa olleet kruunaa… ja viimeiset kolme minuuttia olen tuulettoman päivän tuulessa kuullut rummut ja huilun…

---

* suora käännös, jos ajatuksia miten sujuvoittaa, saa ehdottaa.

1. Joulukuuta - ensimmäinen näytös

Noníin, rakkaat lapset. Tästä alkaa blogini joulukalenteri, joka on hauska kääntämisprojekti joka kestää jouluun tai uuteenvuoteen tai vappuun tai juhannukseen. 

---

Ensimmäinen näytös

Kaksi Elisabethin aikaista ihmistä tappavat aikaa paikassa jolla ei ole mitään tunnistettavaa muotoa.

He ovat pukeutuneet hyvin – hatut, viitat, sauvat ja kaikki.

Kummallakin on suuri nahkainen rahapussi.

Guildensternin pussi on melkein tyhjä.

Rosencrantzin pussi on melkein täysi.

Syy tähän on, että he lyövät vetoa kolikonheitosta, seuraavalla kaavalla: Guildenstern (tästä eteenpäin ’Guil’) ottaa kolikon pussistaan, heittää sen, antaen sen pudota. Rosencrantz (tästä eteenpäin ’Ros’) tarkistaa  sen, ilmoittaa sen olevan kruuna, ja laittaa sen omaan pussiinsa. Sitten he toistavat saman kaavan. He ovat ilmeistesti tehneet tätä jo jonkin aikaa.

’Kruunan’ jatkuva toistuminen on mahdotonta, silti Ros ei näytä lainkaan yllättyneeltä – hän ei ole yllättynyt. Kuitenkin, hän on tarpeeksi kiltti tunteakseen häpeää viedessään niin paljon rahaa ystävältään. Olkoon se huomio hänen luonteestaan.

Guil on erittäin tietoinen tilanteen outoudesta. Hän ei ole huolissaan rahasta, mutta hän on huolissaan seurauksista; tietoinen, mutta ei aikeissa panikoida – huomio hänen luonteestaan.

Guil istuu. Ros seisoo (hän hoitaa liikkumisen kerätessään kolikoita).

Guil heittää, Ros tutkii kolikon.                       

Ros Kruuna

Hän nostaa kolikon ja laittaa sen pussiinsa. Kaava toistuu.

Kruuna

Taas.

Kruuna

Taas

Kruuna

Taas.

Kruuna

Guil (heittäessään kolikkoa) Jännityksen rakentumisessa on tiettyä taiteellisuutta

Ros Kruuna

Guil (heittäessään toisen) Tosin se voidaan tehdä pelkästään onnella

Ros Kruuna

Guil Jos se on sana jota haen

Ros (katsahtaa ylös Guiliin) Seitsemänkymmentä kuusi, kulta

Guil nousee ylös mutta ei tiedä minne mennä. Hän heittää uuden kolikon olkansa yli katsomatta siihen, hänen huomionsa on kiinnittynyt ympäristöön, tai sen puutteeseen.

Kruuna

Guil Heikompi mies saattaisi pohtia uudelleen uskoaan, jos ei muuhun niin todennäköisyyden lakiin.

Hän heittää kolikon olkansa yli, mennessään katsomaan takanäyttämöä.

Ros Kruuna

Guil, tutkien näyttämön rajoja, heittää kaksi kolikkoa lisää, yksi kerrallaan tietysti. Ros ilmoittaa molempien niistä olevan kruuna.

Guil (pohtien) Todennäköisyyden lailla, kuten omituisesti vaikuttaa, on jotain tekemistä ajatuksen kanssa, että jos kuusi apinaa (hän on hämmentyy omista puheistaan).. Jos kuusi apinaa olisivat…

Ros Peliä?

Guil Olivatko ne?

Ros Oletko sinä?

Guil (ymmärtäen) Peli (heittää kolikon). Keskiarvojen laki, jos olen ymmärtänyt tämän oikein, tarkoittaa että jos kuutta apinaa heiteltäisiin ilmaan tarpeeksi kauan, ne laskeutuisivat noin yhtä monta kertaa hännälleen kuin..

Ros Kruuna (nostaa kolikon)

Guil Joka ei edes ensisilmäyksellä tunnu erityisen palkitsevalta huomiolta, kummassakaan mielessä, edes ilman apinoita. Tai siis että et löisi siitä vetoa. Tai siis minä löisin, mutta sinä et… (heittäessään kolikkoa)

Ros Kruuna.

Guil Vai löisitkö? (hän heittää kolikon)

Ros Kruuna.

Toisto.

Kruuna. (Hän katsoo Guiliin – nolostunut naurahdus) Käy vähän tylsäksi, eikö?

Guil (kylmästi) Tylsäksi?

Ros Noh…

Guil Entäs se jännitys?

Ros (viattomasti.) Mikä jännitys?

Lyhyt tauko

Guil Sen täytyy olla vähenevien tuottojen laki… Tunnen että kirous on murtumassa. (jotakuinkin onkien itsestään lisää energiaa.)

Hän ottaa kolikon, heittää sen korkealle ja nappaa sen, kääntää sen kämmenselälleen ja tarkastelee kolikkoa – ja heittää sen Rosille. Hänen energiansa valuu pois ja hän istuutuu.

No, se oli tasaväkinen mahdollisuus… jos laskelmani ovat oikeassa.

Ros kahdeksankymmentä viisi putkeen – rikoimme ennätyksen!

Guil Älä ole absurdi.

Ros ilman muuta.

Guil (vihaisena) Sekö se sitten on? Siinäkö kaikki?

Ros Mitä?

Guil Uusi ennätys? Niinkö pitkälle sinä olet valmis menemään?

Ros Noh…

Guil Ei kysymyksiä? Ei edes taukoa?

Ros Heitit ne itse.

Guil Ei epäilyksen häivääkään?

Ros (kiihtyneenä ja hyökkäävänä) No. Minä voitin – enkö voittanutkin?

Guil (lähestyy häntä hiljaisempana) Entä jos olisit hävinnyt? Jos ne olisivat kääntyneet sinua vastaan? 

Kahdeksankymmentäviisi putkeen? Yksi toisensa jälkeen, tuosta vaan?

Ros (tyhmänä) Kahdeksankymmentäviisi kertaa putkeen? Klaavaa?

Guil Kyllä! Mitä siihen sanoisit?

Ros (epäillen) noh… (hilpeästi) No, alkajaisiksi tutkisin kolikkosi tarkkaan.

Guil (vetäytyen) Olen helpottunut. Ainakin voimme vielä luottaa itsekkyyteen ennustettavana tekijänä… 

Olettaisin tämän olevan viimeinen kerta. Sinisilmäisyytesi sai minut pohtimaan että ehkäpä… Sinä yksin.. 

(Hän kääntyy häntä päin yhtäkkiä, ojentaa kätensä) Kosketus. (Ros tarraa hänen käteensä. Guil vetää hänet lähelleen. Intensiivisemmin.) Me olemme heitelleet kolikoita siitä lähtien kun – (Hän päästää irti lähes väkivaltaisesti) Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olemme heitelleet kolikoita.

Ros Voi ei – olemme heitelleet kolikoita niin kauan kuin muistan.

Guil Eli kuinka kauan?

Ros Minä en muista. Ja muistakin – kahdeksankymmentäviisi kertaa.

Guil Niin?

Ros Sen ylittämiseen menee aikaa, kuvittelisin.

Guil Sitäkö sitä ajattelet? Siinäkö kaikki? Ei pelkoa?

To be continued...

The carpet needs a haircut

Muutama hupaisa oivallus näin koeviikon päättymisen kunniaksi:

1)      Suomen osaaminen on yliarvostettua. Keksikäämme uusi kieli nimeltä ”koeviikko-loppui-juuri-et-voi-olettaa-että-osaan-enää-puhua-asdfg”.

2)      Ensivaikutelmat: ei vahvuusalueeni. Sisäfileepihvi -keskustelu ruokapöydässä kieltämättä varmaan kuukausi sitten jo, mutta olen hidas oivaltamaan.

3)      En haluaisi joutua tarkkailemaan itseäni jonkun muun silmistä.

4)      En stressaa koska tiedän että pärjään kuitenkin tarpeeksi hyvin. Oli kummallista, että koe jossa tiesin pärjääväni, oli se joka stressasi eniten. Käsi tärisi.

5 )     Toivon että tulisi lunta vaikka lumi on ikävää.

6)      joulukuuhun on enää kolme päivää.

Koska joulukalenterit on liian mainstream, voisin keksiä jotain ovelampaa. Päivittäinen elämänviisaus-bloggaus jouluaattoon asti?

The piano has been drinking, not me

Study for three hands

Tämä informaation määrä hämmentää. Eikä edes pelkän informaation, vaan oppimisen.

On hämmentävää huomata oppivansa jatkuvasti. Toki sitä on aina koulussa oppinut uutta, mutta ei samalla tasolla kuin nyt. Lukiossa tiedostaa oppivansa jatkuvasti ja tietotaso vasta muutaman kuukauden jälkeen moninkertaistunut monella alalla.

Toki on rankkaa ja haastavaa että tietoa tulee niin nopeasti ja niin paljon joka suunnasta, mutta se on myös palkitsevaa. Jokaisen jakson loppupuolella voi katsoa taakse ja tajuta ymmärtävänsä niin paljon enemmän.

Hassua koeviikon lähestyessä olla itsevarma että selviää ja saa hyviä numeroita. Työn määrä vain nostaa motivaatiota saada se kaikki muistiin ja osata käyttää sitä jatkossakin, ei vain kokeessa. Kummallisen uudenlainen tuntemus, en osannut odottaa lukiolta aivan tätä.

Oppiminen ja ennen kaikkea sen huomaaminen on ihastuttava tunne.

Kymmenentuhattaneljä

Oioi blogiani on katseltu yli 10 000 kertaa ! Kiitokset kaikille jotka ovat tänne eksyneet olette ihania :3

jaja tein taas videon. Ei taidetta mutta ihan hyvin kun en ole ennen tälläisiä tehnyt.

Ja hyvää isänpäivää kaikille isille C:

Fuck you I won't do what you tell me

Tein videon koska awesome biisi ja luin jostain että Tim tykkää tästä bändistä ja sekä biisi että Tim on niin badass että ne oli pakko yhdistää. Kiitos ja kumarrus.

Dance fucker dance

Niin paljon kaikkea.

Mutta tärkein ensin: Tim Roth Tim Roth Tim Roth TIMROTHTIMROTH!!

Viimeiset pari viikkoa tiivistettynä. Ensin Reservoir dogs, ja Mr Orange ja isku päähän ja vatsaan ja rintaan ja pakkomielle.

6 elokuvaa viidessä päivässä, Maurice, joka ei sinänsä liittynyt mihinkään. Ihan vain koska muistin että se oli joskus katselulistalla. Brittien versio Brokeback mountainista, toisessa pääosassa Hugh Grant ja ihan vaan sen takia kannatti katsoa.

Sitten Legenda nimeltä 1900. Katsoin sen joskus ja se oli ihana, mutta sitten se vain jäi ja katosi ja unohtui. Mr. Tim Orange Roth pääosassa pianistina. Ihana rooli. Ihana elokuva. Ihana soundtrack – Ennio Morriconea.

Rosencrantz & Guidenstern ovat kuolleet, pääosissa Tim Roth ja Gary Oldman. Hämmentävä ja kummallinen elokuva, Hamletin lavasteissa seikkailevat kaksi koomista sivuhahmoa jotka pohtivat kuolemaa ja kinastelevat ja ovat söpöjä.

Ja yksi oikeasti hyvä youtubesta löydetty elokuva, Captives. Tim Roth on (pääosassa, yllätyitkö?) herkkä linnakundi joka rakastuu vankilan kauniiseen hammaslääkäriin. Oikeasti ihan mainitsemisen arvoinen romanttinen draama. Ja siihen liittyvä kiva youtuben Tim Roth tutorial opetus:

”If you think having sex in a public toilet is a dirty and depraved act, don’t knock it before you’ve tried it…

With Tim Roth.”

Ehdottomasti paras: Four rooms. Tim on niin jotain muuta kuin normaalissa roolissaan, sipsutteleva hotellipoika ja kuolleita huoria ja irronneita sormia ja rahaa ja Dirty Harryn aseen näköinen pyssy otsassa. Sellainen elokuva joka pitäisi katsoa sokerihuuruissa kaveriporukalla joskus kolmelta yöllä ja nauraa niin paljon ettei enää saa happea ja uskoo että pian silmissä pimenee mutta ei voi sulkea silmiään kun tuijottaa ruutua.

Ja sitten vielä pari huonoa elokuvaa, Virgin territory joka oli lähinnä hämmentävä koska Tim Roth oli se paha vanha mies jonka kanssa neito pakotettiin naimisiin (???). Se tosin kirvoitti keskustelun: Jos idolisi olisi hukkunut kaivoon, joisitko vettä jossa hänen ruumiinsa on lillunut? Vastaus: Totta helvetissä. Ja kuolisin onnellisena.

Viimeisenä Little Odessa. Ei oikein mitään hyvää. Eikä mitään erityisen huonoa. Ei lähtenyt lentoon mutta ei oikein uponnutkaan. Lähinnä nah.

Ps. Hyvästi elämä Tim ajoi minut tekemään Tumblrin.

----

ja ai niin, ihailijoiden pyynnöstä blogistani löytyy nyt "tykkää" nappi. (ja "en tykkää" ja "mitäs vittua")

Kaikkea todellista et voi nähdä

Now you know me, and I'm not afraid

Olen murhannut viisi ihmistä. Viisi satunnaista ihmistä, vailla minkäänlaista motiivia.

Tuntuu hyvältä että minulla on joku joka välittää. Hän rakastaa minua, sellaisena kuin olen.

En minä ole hullu.

En minä ole rakastunut häneen.

Tapan koska se tuntuu oikealta, rakastan häntä koska hän on minun ja minä hänen ja hän korjaa minut.

Olemme yksi ihminen, hänen kätensä on minun käteni ja minun käteni on hänen kätensä, tai ne ovat vain sulautuneet yhdeksi, kaikki on yhteistä. Minun sydämeni pumppaa verta hänen aivoihinsa ja hänen sydämensä pitää omani sykkimässä.

Kun minä tapan, tunnen olevani se mikä minusta on odotettu. Kerrankin täytän ne odotukset joita minulle on asetettu. Olen mies, olen vahva, teen lopultakin jotain omillani. Kun minä valutan toisesta ihmisestä elämän, minä olen lopultakin se, minä olen itseäni aina pitänyt. Minä olen murhaaja.

En ole koskaan harkinnut itsemurhaa. Elämäni iskujen, mustelmien ja tärykalvoilla kaikuvien huutojen seassa en ole koskaan ajatellut riistää henkeäni. Koska minä ansaitsen sen. Olen murhaaja, ja murhaajien on kärsittävä.

Jos minun täytyisi valita? Valita hänen ja tappamisen väliltä. Itseni ja itseni väliltä. Kolikosta ei voi valita vain toista puolta, toista puolta ei voi poistaa, se on aina siinä. Sen voi tuhota, polttaa ja tappaa, mutta se on yhä siinä. Päästäksesi toisesta puolesta eroon, sinun on hävitettävä koko kolikko.

Minä tappaisin sinut. Täyttäisin omaa olemustani tuhoamalla itseni. Tappamalla sinut tuhoaisin kaiken mitä olen ja samalla lopullisesti täyttäisin kaiken mitä minun on oltava. Olen murhaaja. Olen arvoton.

Vasta sitten minä olisin se mitä minun kuuluukin olla. Rikki ja yksin.

---

And mom: if you didn't get it, this is fiction :)

Vesiliukoinen väri tekee sateessa seepran

Minä näin unta. Unta organisaatioista ja työskentelystä, läpikuultavan keltaisista vaahteranlehdistä.

I’m in a room. A room full of paintings, no, screens. Screens which play videos or scenes of people.

The room is big, so big I can’t see the walls. There are screens everywhere, hundreds of them. All around me there are faces and people and silhouettes. It’s not dark, but I cannot see any sources of light. The people light the room, without really shining any light.

I walk around, I pass so many faces I can’t even count them. The screens don’t just show me a pictures of a person, they show me who they are. After just a glance, it’s like I’ve known them all my life. Maybe I have, but I can’t place them.

Then there are screens which show nothing.  Just a dark figure in fog. In the corner of my eye, I can see them clear as day. Beautiful people, somehow so close to me. When I try to look closer, they’re just shadows. Like they were never there.

Minä kuuntelen. Kuuntelen nuotteja ja säkeitä, ilmavirran huminaa korvissa.

Minä tunnen. Tunnen syyssateen ja tuulen, ikävän.

"Helvetin tuli on ekologinen tapa lämmittää saunaa"

Minä tarkkailen; Saapastelua ja pyörähtelyä, ryhdikästä leikkiä.

Mies, ei missään nimessä enää poika. Varmasti lähempänä kolmeakymmentä, mutta hänen käytöksensä pudottaa kasvoista vuosia. Hän osaa sen: viatonta katseiden keräämistä, tanssahtelevia askelia arkisessa yhteydessä, työnteon akrobatiaa.

Tyttö, hitsannut itseensä haarniskan josta yksikään ei pääse läpi. Niin sulkeutunut, niin kiinni itsessään. Katse täynnä halveksuntaa, silmät kuin vihaiset hiilet.  Hahmo joka tekee mieli kirjoittaa auki.

Minä luen. Luen kaunista kokonaisuutta, käsittämätöntä loogisuutta ja toistoa toistoa toistoa. 

---

http://www.fanfiction.net/s/8389158/1/Inside-the-skull 

Paras kirjainjono jonka olen taas hetkeen lukenut. Suositukseni.