Leivosfilosofiaa

    Nniin, tänään tuli leivottua. Omnom mutamuffinsseja mansikoilla. (mutamuffinssit as in mutakakku mutta muffinsseina.) Oli hyviä ja kesäisiä ja kaikkea. Suklaa ja mansikka toimii aina.

       Sain muffinssit uuniin ja vähän leikin hienoilla uunin ominaisuuksilla ennen kun siirryin leipomisen kivoimpaan vaiheeseen: kulhon nuolemiseen. Tämän toimituksen teen yleensä brutaalisti, joko suoraan kielellä kulhosta tai ensin sormella ja sitten nuolen sormen.

      Tällä kertaa käytössä olleeseen syvään kulhoon käytin jälkimmäistä taktiikkaa, kun rakas isäni päätti ehdottaa minua käyttämään nuolijaa, jota en ollut muuhun käyttänyt. Miksi likaisin puhtaan välineen johonkin jota voi tehdä ilmankin? Vähän saa aina välillä olla eläimellinen ja epäsiisti. Mutta toisaalta kyllähän eläimetkin käyttävät työkaluja vaikka sanonta väittääkin, että ”ihmisen erottaa eläimestä sillä että ihminen osaa käyttää työkaluja.” PAITSIETTÄ tyhmät vanhat ja viisaat eläimetkin käyttelee kiviä simpukoiden avaamiseen ja niin.

     Ehkä se mikä todella erottaa ihmisen eläimestä on se että ihminen ei osaa tehdä asioita ILMAN työkaluja. Eläimet saavat kaiken tarvitsemansa olemassa olevilla avuillaan, ihminen hakee nuolijan kulhon nuolemiseen vaikka käsikin on olemassa. Eläimet kuorivat hedelmiä hampaillaan tai eturaajoillaan, ihminen käyttää kuorimaveistä.

     Iski pienoinen viha ihmiskunnan/länsimaisen yhteiskunnan hyödykeriippuvuuteen. Tiskikonekin kuluttaa niin pirusti vettä Afrikan lapsilta yyh paljon vähemmän kun käsien peseminen. Pitää suojella luontoa ja muistaa ajatella niitä Afrikkalaisia! Ehkä en niin hipiksi ala kuitenkaan että lähettäisin muffinssit nälkäisille lapsille. Minäkin olen nälkäinen.