En saanut
yhteiskuvaa Mr. Erektiohäiriöltä, mutta pääsin osallistumaan moshpittiin keskellä
Satakunnankatua. En tuijottanut hyvännäköisiä ihmisiä niin kuin minua
kehotettiin. Kuuntelin keskustelua teletaappisesta seksistä ja jaoin ystäville
pimeän vapaa-aikani Täydelliset naiset maratonit.
”Ollaan
anarkisteja ja laitetaan patsaalle hattu päähän”
”Monarkiaa!”
Päädyimme
että kruunu olisi sopivampi päähine.
Jälkikäteen
luin iltalehdestä, miksi kadunvaltaus johon osallistuin oikein pidettiin, mutta
paskat siitä kunhan oli kivaa.
Ostin
skeittilaudan. Maalasin sen punaiseksi. Vanhat pääkallokuviot kuultavat
maalista läpi, ja en enää olekaan varma kirjoitanko siihen ”Sir William” vai
jätänkö sen puhtaaksi. Lauta tarvitsee myös nimen, otan vastaan ehdotuksia.
Istuin Jismaelin kanssa bussipysäkillä heittämässä vanhaa kunnon rauskiläppää
ja puhumassa kovaan ääneen tisseistä ja sellasesta.
Maalikauppa
oli pelottava mutta ei ollutkaan. Ja halpa se ainakin oli. Ei enää koskaan
rautiaan! Meinattiin mennä iskemään leikkipuistosta naisia mutta Jismael ei ole
milf fani. Pääsin keittämään kaupungin parhaat cappuchinot con
itseleivotutsuklaakeksit. Kahvittelu sisälsi satunnaista paskanjauhantaa,
keskustelua hymiöistä ja luultavasti naisista kuten aina. Opin melkein jo
käyttämäänkin sitä lautaa
Aamulla oli
jotenkin tehokas olo. Voisi leipoa ja friteerata mars-patukan ja mennä
maalaamaan ja käydä kaupassa ja uimassa ja opetella skeittaamaan. Sain
luonaaksi savolaisen emännän muurinpohjalettuja ja tortilta ostettuja
mansikoita nomnom oli hyvää. Lautailin koirien kanssa rannalle, oli ihanan
lämmin ja pentukin ui niin nätisti.
Kauppareissu
lauta kourassa ei ole ehkä fiksuinta ikinä. Eikä myöskään ostoskassi kädessä
lautailu, venäytin reiteni ja sain istua tunnin pakastepussit jalassa. Enpäs menekään
tänään koristamaan betoniluolia. Leivoin mansikkaleivoksia kun jalka jaksoi
vähän kantaa, istuin ulkona iltaa ja keskustelin vanhempieni kanssa onko
huoraaminen ihmiskauppaa.
Nyt salamoi.
Kokispullo on tyhjä, ja toinen on liian kaukana. Istun tässä ihan piruuttani
aamu-kuuteen. Soitan Bob Marleyta ja alan aina vollottamaan Three little birds:in
alkutahdeissa. Jossain vaiheessa alan pohtimaan ensimmäisen maailman
ongelmiani, kriisiäni söpöistä lapsista ja ihmisistä joiden kanssa on vaikea
kommunikoida. Ehkä ukkonen sentään loppuu ennen aamua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti